ni­ru

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. nirso
  2. pieni puro, oja, noro

Etymologia

1niru1 – nirso

Sanakirjassa
Käsitellään sanan nirso yhteydessä
Vastineita
liivi

Tähän yhteyteen voidaan mahdollisesti liittää myös karjala nirsat (halv.) ’naama, turpa, kuono; ikenet’; toisaalta karjalasta voidaan esittää vertauskohdaksi sanat tirttšu (pohjois- eli vienankarjala, Arvid Genetzin aineistosta), tširttšu ’nirso’. Sanan affektiivis-deskr. luonteesta kielivät myös lukuisat variantit, joita suomi murteissa ovat niru, nirko, nirpo, nirkki, nirkko, nirkku, nirppa, nirppi (Eurén 1860), joten yhtymäkohtia löytyy myös nirpistää ja nireä sanueisiin. Pohjimmiltaan voi kaikkien takana olla sama deskr. juuri kuin v:ssä niristä ’kitistä, ruikuttaa, valittaa’. — suomi → nykyruotsi murt. Suomi nirso(gär) ’nirso’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä (epävarma)

liiviniltš (mon. niltšəd) ’nirso’.

2niru2 – pieni puro, oja, noro

Sanakirjassa
Käsitellään sanan nirua yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Onomat. sanoja. Vertaa norua.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinennirissä ’liristä’
karjalanirata (prs. nirajau), nirissä ’piristä, liristä’, nirahtoakseh ’pirahtaa, herahtaa’, nirahuttoa ’herauttaa (vähän jtak nestettä)’
vatjanirise̮- ’liristä’
vironiriseda, (Wied) niruda, nirguda ’liristä, norua’, nire ’noro’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Niru. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/niru