normalisaatio

substantiivi

/ˈnormɑlisɑːtio/

Merkitys

1.(Oikeustiede)Michel Foucault’n mukaan modernille yhteiskunnalle ominainen vallankäytön muoto, jonka tekniikoiden, esimerkiksi tarkkailun ja erityisten tutkintojen, avulla vallankäytön kohteissa - kuten oppilaitosten oppilaissa, vankiloiden vangeissa tai armeijan alokkaissa - pyritään kehittämään hyödyllisinä pidettyjä ominaisuuksia

Täten on pädettävä normalisaatio , missä siis on todennäköisyysamplitudi.

Pohjoismaissa kehiteltiin vammaishuollon normalisaatio - tai integraatiomalli jo 1950 -luvun lopulla ja Yhdysvaltojen presidentin John F.

9 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24

0.0

Sanomalehdet

0.0

Aikakauslehdet

0.1

Wikipedia

0.0

Tekstitykset

0.0

Taivutusluokka 3

-ɑːtio