- Alkuperä
- Oppitekoinen sana
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan nokkonen yhteydessä
- Vastineita
- vatja, viro
Kyseessä on Elias Lönnrotin vuonna 1860 luoma oppitekoinen sana, jonka pohjana ovat murresanat nukulainen ’Urtica, nokkonen (lounaismurteet); Galeopis, pillike tai (harvemmin) Lamium, peippi (Länsi-Pohja)’, nukuliainen (lounaismurteet) ’nokkonen’, nukulva (lähinnä Kainuu) ’pillike’, nukulvainen (tietoja Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta) ’pillike; peippi’, nukluva (Kainuu osaksi) ’pillike; peippi’, nukluvainen (etenkin Pohjois-Pohjanmaa ja Peräpohja) ’pillike’.
Ei liene mahdotonta, että sana kuuluisi yhteen s.v. nokka main. sanojen kanssa, huomaa näistä erityisesti nokata ’pistää (käärme, hyönteinen)’ sekä sananjohdon kannalta nokoset. Jossain määrin näitä muistuttavia nokkosen tai sille läheisten kasvien nimityksiä ovat lisäksi suomi mukkonen (Lönnr 1874; paikoin Varsinais-Suomi Länsi-Uusimaa), mukuliainen ’nokkonen’, nuklu(v)ainen, nukulvainen, nukluva, nukulva (Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Peräpohja) ’pillike’, nukulainen (Länsipohja) ’sama merkitys’ ja liivi nodāl ’nokkonen’, joiden suhde em. suomen, vatjan ja viron sanoihin on epäselvä.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| vatja | ne̮ke̮n (g. ne̮ke̮zē̮) ’nokkonen’ |
|---|---|
| viro | nõges, nõgene (g. nõgese), nões (g. nõekse) ’sama merkitys’ |