olennoituma
substantiivi/ˈolenːoi̯tumɑ/
Merkitys
- 1.Ruumiillistuma, inkarnaatio, lihaksitulo. Jonkin abstraktin käsitteen esiintyminen fyysisessä muodossa.
Esimerkkilauseet
Ruumiillisestikin hän on kuningattaren mielestä alhaisen ruma, kasvot ovat kokoonlitistyneet, kellahtavat, pöhöttyneet, vatsa on riippuva, sääret liian lyhyet, katse on kova ja tuijottava, "Kohtalon olennoituma".
Hän ei voinut selittää Beatalle tympeytymisensä syytä, että se näet aiheutui kammottavasta mielikuvasta, jossa toisena tekijänä oli Beata ja toisena epämääräinen hirviö, kaiken sen mystillisen kauhun olennoituma, jonka olemassaoloon ja toimintaan ihmisten ja varsinkin naisten parissa Niilo-herra samoin kuin useimmat muut aikalaisensa uskoi.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10
| Nominatiivi | olennoituma |
| Genetiivi | olennoituman |
| Partitiivi | olennoitumaa |
| Essiivi | olennoitumana |
| Translatiivi | olennoitumaksi |
| Inessiivi | olennoitumassa |
| Elatiivi | olennoitumasta |
| Illatiivi | olennoitumaan |
| Adessiivi | olennoitumalla |
| Ablatiivi | olennoitumalta |
| Allatiivi | olennoitumalle |
| Abessiivi | olennoitumatta |
Riimit
-oitumɑ
Kaikki riimit