o­len­noi­tu­ma

substantiivi/ˈolenːoi̯tumɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

o-len-noi-tu-ma (5 tavua) · 11 kirjainta

Merkitys

  1. Ruumiillistuma, inkarnaatio, lihaksitulo. Jonkin abstraktin käsitteen esiintyminen fyysisessä muodossa.

Esimerkkilauseet

Gabriel ei vieläkään siirtynyt sivummalle tästä aseiden kalskeesta; edes koskettamatta miekkansa kahvaa hän vain katseli ympärilleen annettuja hurjia iskuja surullisena ja synkkänä ikäänkuin olisi Ranskan olennoituma näiden vihaväleihin joutuneiden ranskalaisten keskessä.
— Alexandre Dumas, Kohtalokumppanukset
Sinä olet minun ruumiillistumani, muuten vain yhden puolen minusta... minun ajatusteni ja tunteitteni olennoituma, mutta kaikkein iljettävimpien ja typerimpien.
— F. M. Dostojevski, Karamazovin veljekset II
Ruumiillisestikin hän on kuningattaren mielestä alhaisen ruma, kasvot ovat kokoonlitistyneet, kellahtavat, pöhöttyneet, vatsa on riippuva, sääret liian lyhyet, katse on kova ja tuijottava, "Kohtalon olennoituma".
— Maurice Paléologue, Aleksanteri I ongelmallinen keisari

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-oitumɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Olennoituma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/olennoituma