o­ma

adjektiivi, substantiivi/ˈomɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

o-ma (2 tavua) · 3 kirjainta · Suomen kielen 37. yleisin sana

Merkitykset

  1. jonkun omistamaTuo on minun oma tauluni.
  2. omalla puolella tai joukkueessa olevatehdä oma maali
  3. jollekin ominainen tai henkilökohtaisesti jonkun persoonallisuuteen kuuluvapuhua omiaan
  4. jokin jonkun yksin omistamaVaadin omani takaisin.
  5. jonkun tahon osuusPekka teki jo osuutensa, nyt on Matin vuoro tehdä omansa.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Lennä, lennä leppälintu, Että siivet suipottavi, Kuss' omani kuikuttavi; Lennä läntehen, itähän, Pujahtele pohjosehen, Etelähän ennättele!
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Kiroaa oma kansasi sua, osa senhän niin onneton, vaikee; idän kansat ja lännen ne myös yht'ainoota uhkaa ovat; ja vankileireillä Suomen sa myös näet nousevan nyrkit kovat, suist' orjain sieltäkin singahtaa kiro hurjan hurja ja haikee.
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
Maalivahti saa omalla rangaistusalueellaan pelata palloa luistimilla tai millä tahansa kehonsa osalla pitääkseen palloa hallussaan, syöttääkseen, potkaistakseen, ohjatakseen tai heittääkseen palloa.
— Wikipedia: Jääpallo

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

Todennäköisesti vanha ma-johdos verbivartalosta o- ’olla’, katso olla.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenoma ’oma’, (mon.) omat ’omaiset’
karjalaoma, omaisus ’omaisuus’, omatunto (Uhtua) ’omatunto’
lyydioma ’oma; omainen, sukulainen’
vepsäomaluińe ’laidun’
vatjae̮ma, (vatjan Kukkosin murre) oma ’oma’, mon. ’sukulaiset’, painottomana lyhentynyt suff. ‑ma: minuma ’minun omani’, sinuma ’sinun omasi’, emmǟma ’äidin oma’
virooma, eteläviro uma ’oma, itse’, omandada ’ottaa haltuunsa, hankkia, saavuttaa, omaksua’
liiviuʾm, (salatsinliivi) om(a) ’oma’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame oabme (uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame turjansaame) ’tavara; asia; omaisuus, oma; karja (N)’ (? ← suomi), pohjoissaame ōbmudâk ’omaisuus’ (pohjoissaame oamĕdowˈdo (luulajansaame inarinsaame) ’omatunto’ ← sm; inarinsaame omaisus ← suomi)
–? udmurtti umoj ’hyvä, sopiva, oikea; hyvin, miellyttävää, sopivasti’.

Lue myös Kotuksen kirjoitus pääoma.

Englanninkieliset vastineet

  • friendly
  • ain
  • own

Esiintymistiheys

7 293 433 esiintymää · 2778.8 / milj.

Suomi24
3077.0
Sanomalehdet
1709.2
Aikakauslehdet
2314.4
Wikipedia
1161.6
Reddit
3026.6
Tekstitykset
883.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: oma – omempi – omin

Riimit

-omɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Oma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/oma