o­me­nan­muo­toi­nen

Jos jonnekin joskus joutui, ei muualle kuin kyöpelinvuorta rämpimään tai kukaties — varsinkin akat hotisivat — koko kylän tulenlautaksi, suottamuoriksi, sillä kun oli sentään omenanmuotoiset rinnat ja tuo medenkosteus ja mansikanväri huulissa.

Jalokivivaipan säihkystä kohosi laiha kaula ja omenanmuotoinen pää, pälyilevät, säikkyneet kasvot, joiden poskiluut ulkonivat leveinä kyhmyinä ja jotka surkastuivat leukaa kohti.

Erittäin tärkeitä ominaispiirteitä ovat omenanmuotoinen kallo, kohtalaisen pitkä, hyvin korkea -asentoinen ja sirppinä tai puoliympyränä kaartuva häntä sekä koiran kokoon suhteessa suuret silmät ja korvat.