op­ta­tii­vi

substantiivi/ˈoptɑtiːʋi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

op-ta-tii-vi (4 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

  1. (kielitiede)optatiivitapaluokka ns. toinen imperatiivi, imperatiivista kohteliaampi käskymuoto, josta käytetään nykysuomessa yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa, passiivissa ja kieltomuodoissa. Joissain vanhoissa kieliopeissa on annettu kaikki taivutusmuodot, myös yksikön 1. persoona. Esim. Eurénin mukaan seuraavassa listassa on annettu kutoa-verbin preesensin optatiivit (Myönteinen Kielteinen):

Esimerkkilauseet

Tämä verbin-muoto ilmaantuu sekä aktiivisena että passiivisena, vieläpä konditsionaali- ja optatiivi-muotoihin yhdistyneenä, esim. lieneis, cantaneos, älvös hyljäne.
— Julius Krohn, Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet
Optatiivista tulee unessa preesens, väittää Freud.
— Tatu Vaaskivi, Vaistojen kapina
Verbeillä on kahdeksan tapaluokkaa: indikatiivi, partisipiaali, imperatiivi, optatiivi, konditionaali, interrogatiivi, kausatiivi ja kontemporatiivi.
— Wikipedia: Grönlannin kieli

Liittyvät sanat

Käännökset

  • italiaottativo (m)

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • optative
  • optative mood

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːʋi

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Optatiivi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/optatiivi