optatiivi

substantiivi

/ˈoptɑtiːʋi/

Merkitys

1.(kielitiede)optatiivitapaluokka ns. toinen imperatiivi, imperatiivista kohteliaampi käskymuoto, josta käytetään nykysuomessa yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa, passiivissa ja kieltomuodoissa. Joissain vanhoissa kieliopeissa on annettu kaikki taivutusmuodot, myös yksikön 1. persoona. Esim. Eurénin mukaan seuraavassa listassa on annettu kutoa-verbin preesensin optatiivit (Myönteinen Kielteinen):

Tämä verbin-muoto ilmaantuu sekä aktiivisena että passiivisena, vieläpä konditsionaali- ja optatiivi-muotoihin yhdistyneenä, esim.

Optatiivista tulee unessa preesens, väittää Freud.

Epäsuorempaa kehotusta tai toivetta ilmaistaan optatiivilla, joka taipuu myös muissa persoonissa.

Taivutusluokka 5

-iːʋi