imperatiivi
substantiivi/ˈimperɑtiːʋi/
Merkitykset
- 1.tapaluokka, joka ilmaisee toiminnan käsketyksi, kehotetuksi tai toivotuksi. Sen tunnus suomessa vaihtelee persoonittain: Yksikön toinen on kirjoitusasultaan tunnukseton, mutta ääntöasussa esiintyy jäännöslopuke /ˣ/, monikon ensimmäisessä ja toisessa tunnus on -kaa tai -kää vokaalisoinnun mukaisesti, yksikön ja monikon kolmannessa tunnus taas on -ko tai -kö vokaalisoinnun mukaan.Unkarin kielessä on yksikön ensimmäisen persoonan imperatiivimuoto, mutta suomessa sellaista ei ole.
- 2.kategorinen imperatiivi
Synonyymit
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.imperative, imperative mood
- ruotsiimperativ
- saksaImperativ (m)
- ranskaimpératif
- venäjäповелительное наклонение
- esp.modo imperativo, imperativo
- virokäskiv kõneviis, imperativ, imperatiiv
- italiaimperativo
- norjaimperativ
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
meikäläisen dramatiikan imperatiivi, joka antaa meille draamakirjailijoille useahkoja käskyjä.
Saksalaisten puhe "kaipuusta itään" ei ole perusteetonta, vaan on historiallisen välttämättömyyden kategorinen imperatiivi.
Kategorisen imperatiivin mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos maksiimin, jonka perusteella tekoon ryhdyttiin, voitaisiin toivoa olevan yleispätevä laki.
Englanninkieliset vastineet
- imperative
- imperative mood
Esiintymistiheys
1 024 esiintymää, 0.4 / milj.
Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
2.0
Reddit
1.5
Tekstitykset
0.1
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5
| Nominatiivi | imperatiivi |
| Genetiivi | imperatiivin |
| Partitiivi | imperatiivia |
| Essiivi | imperatiivina |
| Translatiivi | imperatiiviksi |
| Inessiivi | imperatiivissa |
| Elatiivi | imperatiivista |
| Illatiivi | imperatiiviin |
| Adessiivi | imperatiivilla |
| Ablatiivi | imperatiivilta |
| Allatiivi | imperatiiville |
| Abessiivi | imperatiivitta |
Riimit
-iːʋi
Kaikki riimit