Asiasanasto.fi

im­pe­ra­tii­vi

substantiivi/ˈimperɑtiːʋi/
Jaa

Merkitykset

  1. tapaluokka, joka ilmaisee toiminnan käsketyksi, kehotetuksi tai toivotuksi. Sen tunnus suomessa vaihtelee persoonittain: Yksikön toinen on kirjoitusasultaan tunnukseton, mutta ääntöasussa esiintyy jäännöslopuke /ˣ/, monikon ensimmäisessä ja toisessa tunnus on -kaa tai -kää vokaalisoinnun mukaisesti, yksikön ja monikon kolmannessa tunnus taas on -ko tai -kö vokaalisoinnun mukaan.Unkarin kielessä on yksikön ensimmäisen persoonan imperatiivimuoto, mutta suomessa sellaista ei ole.
  2. kategorinen imperatiivi

Synonyymit

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.imperative, imperative mood
  • ruotsiimperativ
  • saksaImperativ (m)
  • ranskaimpératif
  • venäjäповелительное наклонение
  • esp.modo imperativo, imperativo
  • virokäskiv kõneviis, imperativ, imperatiiv
  • italiaimperativo
  • norjaimperativ

Hierarkia

Esimerkkilauseet

meikäläisen dramatiikan imperatiivi, joka antaa meille draamakirjailijoille useahkoja käskyjä.
— Lauri Haarla, Teatterikirja
Saksalaisten puhe "kaipuusta itään" ei ole perusteetonta, vaan on historiallisen välttämättömyyden kategorinen imperatiivi.
— Eino Railo, Valittu kansa ja luvattu maa
Kategorisen imperatiivin mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos maksiimin, jonka perusteella tekoon ryhdyttiin, voitaisiin toivoa olevan yleispätevä laki.
— Wikipedia: Kategorinen imperatiivi

Englanninkieliset vastineet

  • imperative
  • imperative mood

Esiintymistiheys

1 024 esiintymää · 0.4 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
2.0
Reddit
1.5
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviimperatiivi
Genetiiviimperatiivin
Partitiiviimperatiivia
Essiiviimperatiivina
Translatiiviimperatiiviksi
Inessiiviimperatiivissa
Elatiiviimperatiivista
Illatiiviimperatiiviin
Adessiiviimperatiivilla
Ablatiiviimperatiivilta
Allatiiviimperatiiville
Abessiiviimperatiivitta

Riimit

-iːʋi

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet