o­rai­nen

Jaa
Viittaa artikkeliin

o-rai-nen (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. (salvettu) urosporsas tai ‑sika; uroskoira tai uroskissa

Esimerkkilauseet

Allekirjoittajina oli Norjan puolelta edustajat: Räisäinen, Lehmoinen, Haikoinen, Suhoinen, Rymöinen ja Vauhkoinen, Ruotsin puolelta: Porkka, Orainen, Ronkainen, Vaisinen ja Hyytiäinen.
— Väinö Salminen, Skandinavian metsäsuomalaisten vaiheet
Orainen, Erich Henrichsen, i Viikero.
— C. A. Gottlund, Otava Osa I
Muiden orapihlajien tapaan kasvi on piikkinen eli orainen.
— Wikipedia: Suippuorapihlaja

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan oraisa yhteydessä
Vastineita
karjala, vepsä, mokšamordva

Lainalähde: ? ← indoeurooppalainen (kantairani) *varāśa-, vertaa muinaisintia varāhá- ’karju’, avesta varāza- ’sama merkitys’

Toisen käsityksen mukaan ainakin itämerensuomalaiset muodot voivat olla johdoksia sanasta ora (katso tätä). Vertaa myös uros ja ori sekä oras1.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaorattšupottši, orapottši ’karju’, orattšu ’salvamaton (sika)’
vepsäoratš ’karju; urospuolinen (eläin)’, oraž ’karju’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

mokšamordvamokšamordva urə̑ś ’salvettu karju’

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Orainen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/orainen