- Sanakirjassa
- Johdos, käsitellään sanan pahna yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Lähtökohta: ? ← varhaiskantagermaani *faznā- ’lumi, akanat, oljet’, vertaa muinaisnorja fǫnn ’lumi, kinos’; sanalle on aik. esitetty toistakin germaaninen originaalia.
murt. pahnuus, pahnoos ’sian poikue’
Epäselvää on, kuuluvatko samaan yhteyteen myös eteläviro paht ’sikopahna’ | liivi pɔ̄ʾdəz, pɔ̄ʾdəks, pāʾdəz, pāʾts ’makuusija; pehkut’; niin ikään epäselvä on sanojen suhde äänt. läheiseen ja osaksi samamerkityksiseen sanaan pahmas. itämerensuomi → venäjä murt. págna, págma ’sikopahna; petoeläimen pesä’.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pahna ’sian karsina’ (vertaa myös pahmas ’sian pahnue’) |
|---|---|
| karjala | pahna ’sian karsina; pehku; (eläimen) makuusija, pesä’, pahnoveh ’pahnue’ |
| lyydi | pahn ’karhun tai mäyrän pesä’ |
| vepsä | pahn ’sian kuivikeoljet’, pahnad ’lapsen synnyttäneelle tuodut varpaislahjat’ |
| vatja | (Tsv) pahn ’sikolätti; kotieläimen kuivikeoljet’ |
| viro | pahn (g. ‑a) ’pehkut, sotketut oljet; makuusija’, pahnata ’tallata, sotkea (olkia, viljaa)’ |