par­ka­ta

verbi/ˈpɑrkɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

par-ka-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. kuoria puuta kuivumisen nopeuttamiseksi

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (varhaisempi uusruotsi)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan parkki yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro

Lainalähde: ← varhaisempi uusruotsi, nykyruotsi bark, muinaisruotsi barker ’puun kuori, parkki; parkitusliuos’, muinaisnorja, islanti bǫrkr ’puun kuori’, nykyruotsi barka ’parkita (nahkaa); kuoria puuta’ (tästä suoraan → suomi parkata ’sama merkitys’), barkare ’nahkuri’ (tästä → suomi parkkari ’sama merkitys’).

saame barˈko ’puunkuori; parkitusliuos’ ← skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenparkki ’pajunkuori’, parkita, parkkia ’parkita (nahkaa)’
karjalaparkki ’puun kuori, varsinkin parkitukseen käytetty (pajun)kuori’, parkita (prs. parkitšen tai parkkien) ’valmistaa vuota nahaksi, parkita; värjätä verkkoja’
lyydipaŕk
vatjaparkki ’pajunkuori’
viropark (g. pargi, murt. ‑a, ‑u) ’sama merkitys, parkitusliuos’, parkida ’parkita (nahkaa); piestä, antaa selkään’, parkal ’parkkari’

Esiintymistiheys

95 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin parkata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäparkkaanparkkasinolen parkannutolin parkannut
sinäparkkaatparkkasitolet parkannutolit parkannut
hänparkkaaparkkasion parkannutoli parkannut
meparkkaammeparkkasimmeolemme parkanneetolimme parkanneet
teparkkaatteparkkasitteolette parkanneetolitte parkanneet
heparkkaavatparkkasivatovat parkanneetolivat parkanneet
passiiviparkataanparkattiinon parkattuoli parkattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäparkkaisinolisin parkannut
sinäparkkaisitolisit parkannut
hänparkkaisiolisi parkannut
meparkkaisimmeolisimme parkanneet
teparkkaisitteolisitte parkanneet
heparkkaisivatolisivat parkanneet
passiiviparkattaisiinolisi parkattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäparkkaa—
hänparkatkoonolkoon parkannut
meparkatkaamme—
teparkatkaa—
heparkatkootolkoot parkanneet
passiiviparkattakoonolkoon parkattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäparkannenlienen parkannut
sinäparkannetlienet parkannut
hänparkanneelienee parkannut
meparkannemmelienemme parkanneet
teparkannettelienette parkanneet
heparkannevatlienevät parkanneet
passiiviparkattaneenlienee parkattu

Infinitiivit

1. infinitiiviparkata
1. inf. pitkä muotoparkatakseen
2. inf. inessiiviparkatessa
2. inf. inessiivi, passiiviparkattaessa
2. inf. instruktiiviparkaten
3. inf. inessiiviparkkaamassa
3. inf. elatiiviparkkaamasta
3. inf. illatiiviparkkaamaan
3. inf. adessiiviparkkaamalla
3. inf. abessiiviparkkaamatta
3. inf. instruktiiviparkkaaman
4. infinitiiviparkkaaminen
5. infinitiiviparkkaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiparkkaava
Passiivin 1. partisiippiparkattava
Aktiivin 2. partisiippiparkannut
Passiivin 2. partisiippiparkattu
Agenttipartisiippiparkkaama
Kieltopartisiippiparkkaamaton

Riimit

-ɑrkɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Parkata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/parkata