par­ku­na

substantiivi/ˈpɑrkunɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: parkua

Merkitykset

  1. parkuminen
  2. parku
  3. yksikön essiivi sanasta parku

Etymologia

parkua + johdin -na

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Paholaisen voimat, jotka vallitsevat Ultima Thulen talv'yössä, valittavat äänet, haikeat huokaukset, ja kauhun parkuna, joka kuuluu ylt'ympäri pohjannavan, kaikki tämä sai yllykettä.
— Laura Kieler, André Kautokeinolainen
Mieleeni muistui myös tuo mykkä lapsukainen, Magdalenan liikuttava ääni, sydämeni sääli hänen kohtalostaan, nuo naapurinani olevat rosvot, tuo luuleteltu Ludvig XVII:s, tuo vanha vankiraukka, jonka luona löydettiin salakirjeeni ja jonka parkunaa sitten luulin kuulevani.
— Silvio Pellico, Vankeuteni
Silkkiuikun ääni: kakisteleva "käk -käk -kä -kä -kä -kä -kä", käheä parkuna "köö -köö -köö" ja porsaan huutoa muistuttava röhkinä.
— Wikipedia: Silkkiuikku

Esiintymistiheys

90 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviparkuna
Genetiiviparkunan
Partitiiviparkunaa
Essiiviparkunana
Translatiiviparkunaksi
Inessiiviparkunassa
Elatiiviparkunasta
Illatiiviparkunaan
Adessiiviparkunalla
Ablatiiviparkunalta
Allatiiviparkunalle
Abessiiviparkunatta

Riimit

-ɑrkunɑ

Kaikki riimit

Lähteet