kuu­lu­a

verbi/ˈkuːluɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuu-lu-a (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 130. yleisin sana

Johdettu sanasta: kuulla

Merkitykset

  1. (fysiologia)(akustiikka)kantautua jnnek asti (äänestä), olla korvin kuultavissaHuutosi kuului tänne saakka.
  2. Taivutus sanasta all olla jkn omistuksessaKenelle tuo kirja kuuluu?
  3. ~ akt. part. pr. y. gen.: ilmaisee, että lauseen tekijän tekeminen on yleisessä tiedossaHän kuuluu olevan rikas.
  4. Taivutus sanasta all olla merkityksellistä jklle, koskea jktaSe ei kuulu sinulle.
  5. Taivutus sanasta ill liittyä jhk, olla ominaista jllek; olla osa jtakEhkä tuo kuuluu uhmaikään.
  6. (yksipersoonainen) ~ inf. pitää, täytyäSinun kuuluu tehdä se näin.
  7. sanotaan ihmisten voinnista, kuulumisistaMitä kuuluu? - Kiitos, minulle kuuluu hyvää.
  8. yksikön partitiivi sanasta kuulu

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Siitä mä sinua kiitän, Siitä kuulua kumarran, Siit' ylennän arvoasi, Kun sa annat aika linnun, 10 Kotoisiksi tuomisiksi.
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Onnellinen se runoilija, jolle kuuluu heidän sankariutensa laulaminen, ja vielä onnellisempi se luokka, jonka tyttäret eivät ainoastaan ja'a veljiensä kärsimyksiä, vaan vieläpä voittavat heidät uljuudessa ja uskollisuudessa.
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
Niihin kuuluvat muun muassa kuvaleikkaus, äänileikkaus, trikit ja efektit, äänen miksaus ja elokuvan värimäärittely.
— Wikipedia: Elokuva

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuulua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kuului ääni, joka kehoitti häntä soutamaan, ja hän siirtyi ulommaksi penkillään.
— Yrjö Rauanheimo, Kadonnut veli
Sen pauhina kuului selvästi, ja sen rannalla näkyi pieni kalasauna kyyhöttävän.
— Kaarlo Hänninen, Kiveliön kuningas
Mihin aikaan iltasella tulitte tuon kallion kohdalle, jonka luota huuto kuului?"
— Eivaro, Naapurit

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuulla yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 8 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (14 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkūlla ’kuulla; tuntea; totella’, kūlua ’kuulua; tuntua’, kūluisa, kūlustā ’kuulustaa, tutkia; kuulostella’
karjalakuulla ’kuulla; tuntea; totella’, kuulo, kuuluisa ’(hyvin) kuuluva; kuuluisa, tunnettu, hyvämaineinen; jhk tai jklle kuuluva’, kuuluo ’kuulua, tuntua’
lyydikūlda ’kuulla, tuntea, totella’, kūlo ’kuulo’, kūlui, kūluž ’kuuluisa’, kūluda ’kuulua’
vepsäkulda, kūlda, kūda ’kuulla’, kūlus ’tarkasti kuuleva’, kuluda ’kuulua’
vatjakūlla, kūlua
virokuulda ’kuulla’, kuulata ’kuunnella, kuulostaa, tiedustella; kuulla’, kuuluda ’kuulua, lukeutua’, kuulus ’kuuluisa, maineikas’, kuulutada ’julistaa, kuuluttaa, ilmoittaa, tiedottaa’
liivikūlə ’kuulla; totella’, kūldzi ’tottelevainen, kuuliainen’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamegullât ’kuulla, tuntea, ymmärtää; kuulua jklle’, gullo ’kuulo; tunto’, gulˈlut ’kuulua; koskea jkta; tuntua’
ersämordvaersämordva kuĺems, mokšamordva kuĺəms ’kuulla’, ? ersämordva kuĺa, mokšamordva kuĺä ’maine, huhu; viesti’
marikolam ’kuulla’
udmurttiki̮li̮ni̮
komiki̮lni̮, ki̮vni̮
etelämansietelämansi kāl-, itämansi länsimansi kōl-, pohjoismansi χūl- ’sama merkitys’
itähantiitähanti kɔl-, koᴧ-, etelähanti χut-, pohjoishanti χǫᴧ-, χol-, χut- ’kuulla; tuntea; tajuta’
–? unkari hall ’kuulla’

. Myös epätodennäk. rinnastuksia samojedilaiselle taholle. Katso myös kuullella ja kuunnella.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.audible, belong, concern, hear
  • ruotsihöra
  • ranskaregarder
  • venäjäкасаться, принадлежать
  • esp.escuchar

Hierarkia

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • belong
  • go
  • sound
  • involve
  • feature
  • inhere
  • inhere in
  • read

Esiintymistiheys

2 272 217 esiintymää · 865.7 / milj.

Suomi24
855.8
Sanomalehdet
739.1
Aikakauslehdet
900.3
Wikipedia
2094.9
Reddit
646.1
Tekstitykset
664.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

Yleisimmät: kuuluu 44 % · kuulu 19 % · kuuluvat 9 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kuulua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkuulunkuuluinolen kuulunutolin kuulunut
sinäkuulutkuuluitolet kuulunutolit kuulunut
hänkuuluukuuluion kuulunutoli kuulunut
mekuulummekuuluimmeolemme kuuluneetolimme kuuluneet
tekuuluttekuuluitteolette kuuluneetolitte kuuluneet
hekuuluvatkuuluivatovat kuuluneetolivat kuuluneet
passiivikuulutaankuuluttiinon kuuluttuoli kuuluttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkuuluisinolisin kuulunut
sinäkuuluisitolisit kuulunut
hänkuuluisiolisi kuulunut
mekuuluisimmeolisimme kuuluneet
tekuuluisitteolisitte kuuluneet
hekuuluisivatolisivat kuuluneet
passiivikuuluttaisiinolisi kuuluttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkuulu—
hänkuulukoonolkoon kuulunut
mekuulukaamme—
tekuulukaa—
hekuulukootolkoot kuuluneet
passiivikuuluttakoonolkoon kuuluttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkuulunenlienen kuulunut
sinäkuulunetlienet kuulunut
hänkuuluneelienee kuulunut
mekuulunemmelienemme kuuluneet
tekuulunettelienette kuuluneet
hekuulunevatlienevät kuuluneet
passiivikuuluttaneenlienee kuuluttu

Infinitiivit

1. infinitiivikuulua
1. inf. pitkä muotokuuluakseen
2. inf. inessiivikuuluessa
2. inf. inessiivi, passiivikuuluttaessa
2. inf. instruktiivikuuluen
3. inf. inessiivikuulumassa
3. inf. elatiivikuulumasta
3. inf. illatiivikuulumaan
3. inf. adessiivikuulumalla
3. inf. abessiivikuulumatta
3. inf. instruktiivikuuluman
4. infinitiivikuuluminen
5. infinitiivikuulumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikuuluva
Passiivin 1. partisiippikuuluttava
Aktiivin 2. partisiippikuulunut
Passiivin 2. partisiippikuuluttu
Agenttipartisiippikuuluma
Kieltopartisiippikuulumaton

Riimit

-uːluɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuulua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuulua