pei­ja­ta

verbi/ˈpei̯jɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pei-ja-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitykset

  1. pettää, petkuttaa; pilkata
  2. oikaista väärässä oleva hirsi

Esimerkkilauseet

Oli keskusteltu kalastuksesta ja salakuljetuksesta, oli kerrottu millä kaikilla tavoilla saattaa tullimiehiä peijata, jotka, niinkun tiedetään, ovat meren kulkijain vihollisia.
— Pierre Loti, Islannin kalastajat
"Ei maar, Hessel", sanoi patruuna, "nyt on jo aika miettiä kotimatkaa; aurinkoon ei näet tänään ole ensinkään luottamista, sillä on ilmeinen halu peijata meitä".
— Runa, Hirvenhovissa
"Kuuleppa, Hessel", sanoi patruuna, "nyt on jo aika miettiä kotimatkaa; aurinkoon ei näet tänään ole ensinkään luottamista, sillä on ilmeinen halu peijata meitä".
— Runa, Hirvenhovin Elsa

Etymologia

1peijata1 – pettää, petkuttaa; pilkata

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: spea)
Levinneisyys
laajalti murt.
Vastineita
viro

Lainalähde: ← ruotsi spea, murt. Suomi späij(a) ’pilkata, ilvehtiä’, späijar ’ilvehtijä, leikinlaskija’.

skandinaaviselta taholta myös → pohjoissaame spǣggjât (piitimensaame luulajansaame) ’ryöstää, tehdä vahinkoa (esimerkiksi porokarjalle)’, ruotsinsaame (LÖ) speijot ’pilkata, ivata’.

suomen sanan merkitykseen ovat voineet vaikuttaa myös verbit huijata2 ja pettää1. Vertaa myös peijakas, peijas ja peijooni.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viropeiar ’kelmi, veijari’

Samaa juurta olevia sanoja

2peijata2 – oikaista väärässä oleva hirsi

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: böja ut)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan pöijätä yhteydessä
  1. suomipöijätä
  2. nykyruotsiböja ut ’taivuttaa suoraksi’

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin peijata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäpeijaanpeijasinolen peijannutolin peijannut
sinäpeijaatpeijasitolet peijannutolit peijannut
hänpeijaapeijasion peijannutoli peijannut
mepeijaammepeijasimmeolemme peijanneetolimme peijanneet
tepeijaattepeijasitteolette peijanneetolitte peijanneet
hepeijaavatpeijasivatovat peijanneetolivat peijanneet
passiivipeijataanpeijattiinon peijattuoli peijattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpeijaisinolisin peijannut
sinäpeijaisitolisit peijannut
hänpeijaisiolisi peijannut
mepeijaisimmeolisimme peijanneet
tepeijaisitteolisitte peijanneet
hepeijaisivatolisivat peijanneet
passiivipeijattaisiinolisi peijattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäpeijaa—
hänpeijatkoonolkoon peijannut
mepeijatkaamme—
tepeijatkaa—
hepeijatkootolkoot peijanneet
passiivipeijattakoonolkoon peijattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpeijannenlienen peijannut
sinäpeijannetlienet peijannut
hänpeijanneelienee peijannut
mepeijannemmelienemme peijanneet
tepeijannettelienette peijanneet
hepeijannevatlienevät peijanneet
passiivipeijattaneenlienee peijattu

Infinitiivit

1. infinitiivipeijata
1. inf. pitkä muotopeijatakseen
2. inf. inessiivipeijatessa
2. inf. inessiivi, passiivipeijattaessa
2. inf. instruktiivipeijaten
3. inf. inessiivipeijaamassa
3. inf. elatiivipeijaamasta
3. inf. illatiivipeijaamaan
3. inf. adessiivipeijaamalla
3. inf. abessiivipeijaamatta
3. inf. instruktiivipeijaaman
4. infinitiivipeijaaminen
5. infinitiivipeijaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippipeijaava
Passiivin 1. partisiippipeijattava
Aktiivin 2. partisiippipeijannut
Passiivin 2. partisiippipeijattu
Agenttipartisiippipeijaama
Kieltopartisiippipeijaamaton

Riimit

-eijɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Peijata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/peijata