1huijata1 – hihkaista, huutaa ”hui!”
- Vanhin tieto
- Raamattu, 1642
- Levinneisyys
- etupäässä hämäläismurteet
hui-ja-ta (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 2 154. yleisin sana
Yrrö ei nyt monasti näyttänyt silmää kotonaan, vaan oli myötäänsä huijaamassa kylillä, kaupungeissa ja markkinoilla.Kyliä kulkevi Leenan Jukka joka ilta joutessaan, keikarihupsun on voideltu tukka, helatuppi on kupeellaan; korvalla keikkuvi samettilakki, kaukaa jo loistavi punainen takki, kyliä kulkevi Leenan Jukka nakkia lyöden ja huijaten vaan.Machiavellismi tarkoittaa taas sitä, että he ovat niin keskittyneitä omiin päämääriinsä, että he ovat valmiita huijaamaan, hyväksikäyttämään ja manipuloimaan muita saavuttaakseen tavoitteensa.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan huijata lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Sarjassa seurataan Lontoossa toimivaa huijariryhmää, joka huijaa rahaa uhreiltaan.Vaikka he väittävät olevansa kunniakkaita, he aina löytävät keinon huijata peleissään.(suomi (hevos)huijari → nykyruotsi murt. Suomi (häst)hoijare ’sama merkitys’).
Vaikka mainituissa käyttötavoissa tuntuu paikoin voimakastakin ekspressiivisyyttä, niitä tuskin voidaan ilman muuta liittää selvästi onomat. lähtöä olevaan v:iin huijata1. — Vertaa kuitenkin myös huikata (itämurteet Uusimaa Kaakkois-Häme Pohjois-Pohjanmaa), huikkia (yleinen), huihkia (Savo) ’vaihtaa (näkemättä tai ilman välirahaa)’ ~ karjala huikata ’huutaa; vaihtaa’ sekä suomi huiputtaa (katso tätä).
119 099 esiintymää · 45.4 / milj.
Taivutusluokka 73 (salata)
Yleisimmät: huijata 26 % · huijaa 17 % · huijattu 9 %
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
-uijɑtɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Huijata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huijata