perusmuoto

1. 1.(kielitiede)kunkin sanan muoto, joka on perustana sanan kieliopilliselle taivutukselle; niin sanottu sanakirjamuoto
2. 2.(juridiikka)rikoksen tekomuoto, jossa raskauttavia tai lieventäviä asianhaaroja ei huomioon otettavassa määrin ole tai niitä on kumpiakin siinä määrin yhtä paljon, että ne kumoavat toisensa

1. 1.lemma, basic form (canonical form of an inflected word; ie the form usually found in dictionaries)
2. 2.the simple form of a criminal offense, i.e. without any aggravating and extenuating circumstances, or such circumstances that they cancel each other out
3. 3.root position

Etymologia

perus- + muoto

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet