pih­ko­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. tulla pihkaiseksi, erittää pihkaa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pihka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, itähanti
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpihka ’pihka; pihkamaito, ennen poikimista lehmästä tuleva tai poikineen lehmän ensimmäinen maito’
karjalapihka ’havupuun pihka; koivun mahla; pihka-, ternimaito’, pihkautuo, pihkavuo ’tulla pihkaiseksi, tahriintua pihkaan’
lyydipihk(e̮) ’pihka’, pihkauzuda ’pihkautua’
vepsäpihk (mon. pihkad) ’männyn tai kuusen pihka’, pihk (mon. pihkud) ’tiheä havu- tai lehtimetsä’, etelävepsä pihk (mon. ‑od) ’mänty; männikkö, metsä’
vatjapihka ’pihka’, pihku ’mänty’, pihkuzikko ’männikkö’
viropihk (g. piha) ’pihka; pihkamainen neste kantavan lehmän utareissa (murt.)’, ? eteläviro pihestik ’pöheikkö, vesaikko; tiheä nuori metsä’

(itämerensuomi → koltansaame pe´kkĕ (kildininsaame) ’pihka’, venäjä murt. píhka, pívka ’pihka, mahla; nuori metsä’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

itähantiitähanti piγəᴧ ’veneen (pihkainen) paikka’, piγli-, piγᴧi- ’paikata venettä tai ruuhta pihkalla’.

Katso myös pihta.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pihkoa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pihkoa