pih­ka

substantiivi/ˈpihkɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pih-ka (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. öljyjä ja hartseja sisältävä seos, jota havupuut erittävät haavojensa suojaksi

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Istuskelin puron reunalla, jonka vesi oli sinisempi kuin taivas, lepäilin nurmikoilla, joiden nukka oli hienompi kuin salonkimaton, hengitin ilmaa, jossa oli mäntymetsän pihkan ja lämminneen kiviseinän ja sulavan jäätikön yhtynyttä tuoksua...
— Juhani Aho, Rauhan erakko
Kutti, kutti, kutti, hoi, neidot katsoi salavihkaa alta huivin punaraidan naureskellen luona aidan: pyh ja pyydä, pih ja pihkaa!
— Larin-Kyösti, Sydänpäivän lauluja
Hiili asetetaan suitsutusastian pohjalle ja sytytetään, hehkuvan suitsutushiilen päälle pannaan suitsuke, pihkaan sekoitettu tuoksuaine, joka alkaa sulaa ja savuta.
— Wikipedia: Kirkkohiili

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan pihka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Ja niin kului ihana, päivänpaisteinen kesä, ja metsässä tuoksui pihkalle ja havulle.
— Sophie Mannerheim, Sairaanhoitajan maailmasta
Suvannon kankaalla tuoksuivat havut, pihka ja jäkälä, ja tuntui raukaisevan helteiseltä.
— Eino Railo, Koti virran rannalla
Pihkalta tuoksuva tuuli kantoi mukanaan hiljaisia ja tyynnyttäviä metsänääniä.
— Zane Grey, Metsien mies
Isosta muurikattilasta laskettiin höyryä pasan lävitse, ja puut kuumenivat, niin että pihka tihkui.
— Samuli Paulaharju, Wanha Raahe

Etymologia

Vanhin tieto
Hemminki Maskulainen, 1616
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, itähanti
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpihka ’pihka; pihkamaito, ennen poikimista lehmästä tuleva tai poikineen lehmän ensimmäinen maito’
karjalapihka ’havupuun pihka; koivun mahla; pihka-, ternimaito’, pihkautuo, pihkavuo ’tulla pihkaiseksi, tahriintua pihkaan’
lyydipihk(e̮) ’pihka’, pihkauzuda ’pihkautua’
vepsäpihk (mon. pihkad) ’männyn tai kuusen pihka’, pihk (mon. pihkud) ’tiheä havu- tai lehtimetsä’, etelävepsä pihk (mon. ‑od) ’mänty; männikkö, metsä’
vatjapihka ’pihka’, pihku ’mänty’, pihkuzikko ’männikkö’
viropihk (g. piha) ’pihka; pihkamainen neste kantavan lehmän utareissa (murt.)’, ? eteläviro pihestik ’pöheikkö, vesaikko; tiheä nuori metsä’

(itämerensuomi → koltansaame pe´kkĕ (kildininsaame) ’pihka’, venäjä murt. píhka, pívka ’pihka, mahla; nuori metsä’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

itähantiitähanti piγəᴧ ’veneen (pihkainen) paikka’, piγli-, piγᴧi- ’paikata venettä tai ruuhta pihkalla’.

Katso myös pihta.

Englanninkieliset vastineet

  • resin
  • oleoresin
  • gum
  • rosin

Esiintymistiheys

3 862 esiintymää · 1.5 / milj.

Suomi24
1.3
Sanomalehdet
1.5
Aikakauslehdet
2.1
Wikipedia
2.6
Reddit
0.5
Tekstitykset
3.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: pihkassa 37 % · pihkaa 22 % · pihka 18 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ihkɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pihka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pihka