- Alkuperä
- Johdos
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan piikki yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
Johdos sanasta piikki.
- suomipiikki
- varhaisempi uusruotsipijk, nykyruotsi pik ’kärki, piikki; terävä puikko; keihäs; pistosana’muinaisnorja pík ’kärki, teräväkärkinen seiväs’, alasaksa pīk ’kahvelin kärki’, englanti peak ’kärki, huippu’
Merk:ssä ’keihäs’ nykyruotsi pik ← saksa pike ← ranska pique ’sama merkitys’; tästä saksan tai ruotsin sanasta → viro piik (→ vatja (Tsv) pīkki), liivi pīk ’keihäs, peitsi’. pohjoissaame biiˈkâ (inarinsaame) ’piikki, kärki’ ilmeisesti ← suomi. itämerensuomalaisen sanan lainalähteenä voi osittain olla myös nykyruotsi spik ’naula’ (joka myös ruotsin taholla on sekoittunut pik sanan kanssa), ja osittain sana on varmaankin käsitetty myös pii2 sanan johdokseksi, mihin viittaavat yhteiset merkitykset (murt. Lounais-Suomi Häme Etelä-Pohjanmaa) ’haravan, äkeen pii’.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pīkki ’piikki’, pīkikäs ’piikkinen’, pīkissellä ’kiusata’ |
|---|---|
| karjala | piikki ’pii, piikki, puikko, keppi, piena’, piikikäs ’piikkinen’, piikitteä ’varustaa pyörä pienoilla’ |
| vatja | (Tsv) pīkki ’piikki, ota’ |
| viro | piik (g. piigi) ’piikki; (Wied) naula’ |