- Alkuperä
- Lainasana (varhaisempi uusruotsi: pijk)
- Sanakirjassa
- Johdos, käsitellään sanan piikki yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
Lähtökohta: ← varhaisempi uusruotsi pijk, nykyruotsi pik ’kärki, piikki; terävä puikko; keihäs; pistosana’ (muinaisnorja pík ’kärki, teräväkärkinen seiväs’, alasaksa pīk ’kahvelin kärki’, englanti peak ’kärki, huippu’).
Merk:ssä ’keihäs’ nykyruotsi pik ← saksa pike ← ranska pique ’sama merkitys’; tästä saksa tai ruotsi sanasta → viro piik (→ vatja (Tsv) pīkki), liivi pīk ’keihäs, peitsi’. pohjoissaame biiˈkâ (inarinsaame) ’piikki, kärki’ ilmeisesti ← suomi. itämerensuomi sanan lainalähteenä voi osittain olla myös nykyruotsi spik ’naula’ (joka myös ruotsi taholla on sekoittunut pik sanan kanssa), ja osittain sana on varmaankin käsitetty myös pii2 sanan johdokseksi, mihin viittaavat yhteiset merkitykset (murt. Lounais-Suomi Häme Etelä-Pohjanmaa) ’haravan, äkeen pii’.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pīkki ’piikki’, pīkikäs ’piikkinen’, pīkissellä ’kiusata’ |
|---|---|
| karjala | piikki ’pii, piikki, puikko, keppi, piena’, piikikäs ’piikkinen’, piikitteä ’varustaa pyörä pienoilla’ |
| vatja | (Tsv) pīkki ’piikki, ota’ |
| viro | piik (g. piigi) ’piikki; (Wied) naula’ |