pilp­pu

substantiivi/ˈpilpːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pilp-pu (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

  1. pala, pätkä; siivu
  2. puukapulaa heittämällä tai mailalla lyömällä pelattu peli tai leikki

Etymologia

1pilppu1 – puukalikka, jota pelissä lyödään; kyseessä oleva peli

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
Satakunta Etelä-Pohjanmaa Etelä-Häme ja Kaakkois-Häme Kymenlaakso Karjalan kannas Keski-Suomi

Lainalähde: mahdollisesti ← nykyruotsi murt. Suomi filp, filppå ’pilppu; pilppupeli’, filpa ’lyödä pilppua’; selitystä vaikeuttaa nykyruotsin sanan alkuperän epäselvyys. Päinvastainen lainasuunta ei äänt. seikkojen tähden tulle kysymykseen (suomi p- ~ nykyruotsi f-), sen sijaan suomen sanan äänneasun kehitykseen (vilppu → pilppu) on hyvin voinut vaikuttaa s. pilppu ’lastu, säle’ (katso pilppa) — nykyruotsi murt. (Pohjanmaa) pilp, pilppu ’pilppu; pilppupeli’ ← suomi (nykyruotsi kirjak. pelin nimi on pilt; varmaankin sama sana kuin nykyruotsi pilt ’poika’).

Samaa juurta olevia sanoja

2pilppu2 – lastu, säle, pieni pala (esim. leipää)

Sanakirjassa
Käsitellään sanan pilppa yhteydessä
Vastineita
viro, liivi

Ilmeisesti samaa deskr. sanuetta kuin pilpa (katso tätä), vertaa myös silppu ja pilkkoa sekä pilppu.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

viropilbas (g. pilpa) ’puutikku, säle, päre’, pilbastada ’halkoa, pirstoa sälöille’
liivipīlpa ’pieni puupala, pirstale’, pīlpastə ’pirstoa palasiksi’.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ilpːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pilppu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pilppu