pilk­ko­a

verbi/ˈpilkːoɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pilk-ko-a (2 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 8 990. yleisin sana

Johdettu sanasta: pilkka

Merkitys

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Ja niinä kuutena päivänä ennen joulua seisoi hän väsymättä koko ajan, kuin oli vapaa, kanunamiehen puuvajassa, hakkaamassa ja pilkkomassa, niin että hiki juoksi pakkasessa, ja tulivat täyteen rakkoja.
— Jonas Lie, Eteenpäin!
Porstuan seinältä hän otti sahan ja kirveen ja lähti koululle puun pilkkomiseen...
— Väinö Kataja, Ollin-Mikko Aapon-Ulla ja Ullan-Eino
Tapahtumaa, jossa entsyymeiksi kutsutut aineet pilkkovat ruoan sisältämiä rasvoja, hiilihydraatteja, nukleiinihappoja ja valkuaisaineita, kutsutaan kemialliseksi pilkkoutumiseksi.
— Wikipedia: Ohutsuoli

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan pilkkoa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

1pilkkoa1 – pieniä, paloitella

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi, et. kaakkoismurteet
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Alkuaan varmaankin johd. puuhun lyötyä rastia merkitsevästä pilkka2 sanasta: pilkkoa siten alkuaan ’lyödä puuhun pilkkoja’, josta → ’halkoa, paloitella puuta’ → ’paloitella, lohkoa’. — Koska viimeksi main. merk. kuitenkin tavataan yksinomaisena muissa itämerensuomi kielissä, on sanan omap. deskr. alkuperääkin pidettävä mahdollisena (vertaa pilppa, pilsta).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpilkkoja ’leikata pieniksi paloiksi’, pilkku ’pieni kappale kangasta, nahkaa tms.’
karjalapilkkuo ’paloitella, pieniä, halkoa’
lyydipilkkoda ’pilkkoa, paloitella’
vepsäpilki̮ida ’pilkkoa (puita, lihaa)’
vatja(Tsv) pilkotta ’pilkkoa, pirstoa’, (vatjan Kukkosin murre) pilkkoa ’leikellä, paloitella’
viromurt. (? ← suomi) pilkuda ’lohkoa, pilkkoa’, pilk (g. pilgu) ’lohko, palanen’

(suomi → koltansaame pelkad ’pilkkoa (polttopuita)’).

Samaa juurta olevia sanoja

2pilkkoa2 – lyödä merkkejä puihin, merkitä

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *blika)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan pilkka yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vatja, viro

Lähtökohta: ← germaaninen *blika, vertaa nykyruotsi murt. (Gotl) blick ’vaalea pilkka puussa’, muinaisruotsi nykynorja nykyruotsi murt. blika, nykyruotsi blecka ’merkitä puita lyömällä niihin rasti’, samaa kantaa kuin kantagermaani *blaika- (muinaisnorja islanti blíkja ’loistaa (valkoisena)’, muinaisnorja bleikr, nykyruotsi blek ’vaalea; kalpea’), josta varhainen laina lienee suomi laikka (katso tätä), laikku. Katso myös pilkka1, pilkkoa sekä pilkottaa.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalapilkka ’täplä, pilkku, laikku (tavallisesti eläimen otsassa); veistetty merkki (tavallisesti) puun kyljessä’, pilkku ’sama merkitys’
lyydipilkeh ’pilkku, täplä’
vatjapilkku ’pilkka, pilkku, täplä’
viro(Wied) pilk (g. pilgu), valge-pilk ’täplä (eläimen otsassa)’

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.chop
  • esp.cortar

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • maul
  • chop
  • hash
  • chop up
  • hew

Esiintymistiheys

16 581 esiintymää · 6.3 / milj.

Suomi24
5.8
Sanomalehdet
7.0
Aikakauslehdet
12.8
Wikipedia
8.0
Reddit
10.6
Tekstitykset
6.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: pilkotaan 13 % · pilkkoo 12 % · pilko 11 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin pilkkoa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäpilkonpilkoinolen pilkkonutolin pilkkonut
sinäpilkotpilkoitolet pilkkonutolit pilkkonut
hänpilkkoopilkkoion pilkkonutoli pilkkonut
mepilkommepilkoimmeolemme pilkkoneetolimme pilkkoneet
tepilkottepilkoitteolette pilkkoneetolitte pilkkoneet
hepilkkovatpilkkoivatovat pilkkoneetolivat pilkkoneet
passiivipilkotaanpilkottiinon pilkottuoli pilkottu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpilkkoisinolisin pilkkonut
sinäpilkkoisitolisit pilkkonut
hänpilkkoisiolisi pilkkonut
mepilkkoisimmeolisimme pilkkoneet
tepilkkoisitteolisitte pilkkoneet
hepilkkoisivatolisivat pilkkoneet
passiivipilkottaisiinolisi pilkottu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäpilko—
hänpilkkokoonolkoon pilkkonut
mepilkkokaamme—
tepilkkokaa—
hepilkkokootolkoot pilkkoneet
passiivipilkottakoonolkoon pilkottu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpilkkonenlienen pilkkonut
sinäpilkkonetlienet pilkkonut
hänpilkkoneelienee pilkkonut
mepilkkonemmelienemme pilkkoneet
tepilkkonettelienette pilkkoneet
hepilkkonevatlienevät pilkkoneet
passiivipilkottaneenlienee pilkottu

Infinitiivit

1. infinitiivipilkkoa
1. inf. pitkä muotopilkkoakseen
2. inf. inessiivipilkkoessa
2. inf. inessiivi, passiivipilkottaessa
2. inf. instruktiivipilkkoen
3. inf. inessiivipilkkomassa
3. inf. elatiivipilkkomasta
3. inf. illatiivipilkkomaan
3. inf. adessiivipilkkomalla
3. inf. abessiivipilkkomatta
3. inf. instruktiivipilkkoman
4. infinitiivipilkkominen
5. infinitiivipilkkomaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippipilkkova
Passiivin 1. partisiippipilkottava
Aktiivin 2. partisiippipilkkonut
Passiivin 2. partisiippipilkottu
Agenttipartisiippipilkkoma
Kieltopartisiippipilkkomaton

Riimit

-ilkːoɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pilkkoa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pilkkoa