pink­ke­ä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. ahdas, tiukka, kireä

Etymologia

Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan pingottaa yhteydessä
Vastineita
karjala, viro, liivi, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

–? inkeroinen piŋŋahtā ’pillahtaa (itkuun)’
karjalapinkastuo ’pinkaista, lähteä liikkeelle’, pinkastoakseh ’ponnahtaa, hypähtää, lähteä äkkiä, pinkaista’
viropingutada ’jännittää, pingottaa, ponnistaa, pinnistää’, pinge ’jännitys, pingotus, kireys’, pingeline, pingne ’jännittynyt, pingottunut, kireä; voimakas, ponnekas’, ping: pingul ’tiukalla, kireänä’
liivipe̮ŋktə, vanh. püŋktə ’pingottaa’, pē̮ŋkald, pīŋkald ’tiukalla’

(suomi → pohjois- eli vienankarjala pingottoa ’pingottaa’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame bâgˈge (inarinsaame) ’pullistunut esine; pieni isomahainen eläin’ (suomi pinka muodon äännevastine)
–? länsimari piŋgəδə, itämari peŋgə̑δə̑ ’luja, vahva, taipumaton’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Pinkkeä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/pinkkeä