po­jan­ty­tär

Victoria kysyi mitä nunnat olivat laulaneet ja sai vastauksen: — Sielunmessua, nuoren Julia Datin, vanhan lääkärimme pojantyttären puolesta, joka kuoli Roomassa.

Hän tuli taas alas, istuutui tulen ääreen, joi viinillä sekoitettua vettä puisesta, pyöreästä kupista, — siitä leimahti raikas öljypuun tuoksu, joka osaltaan myöskin muistutti hänelle hänen varhaisinta lapsuuttaan, — ja kun Gian Battista pojantyttärineen oli mennyt nukkumaan ja hän jäi yksikseen, niin hän vaipui hiljaiseen kirkkaaseen mietiskelyyn.

Haukkavaaran mielestä etenkin lapsilla on kyky ymmärtää olennainen, ja pojantyttärien piirrokset kelpasivatkin papalle veistoksen malleiksi.