pol­ki­ja

Jos et laskea luvanne kotihini kulkemahan, viel' on viisi veljeäni, seitsemän setäni lasta jänön jälen polkijaksi, neien pään perilliseksi.

Kohtalo, yksilön polkija, — nuo näkymättömät voimat, — kohtalo vei, jos tahtoi ihmisen, sittenkin vaikka — kuolemaan!

Vakinaista urkujen polkijaa ei aluksi valittu, mutta seuraavana vuonna valittiin vakinainen polkija, jonka palkkio oli yksi tynnyrillinen rukiita vuodessa.