por­ka­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. tarpoa
  2. käydä kauppaa

Etymologia

1porkata1 – tarpoa

Alkuperä
Lainasana (skandinaavinen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan porkka yhteydessä
Vanhin tieto
1677
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, liivi
  1. suomiporkka
  2. skandinaavinenvertaa muinaisnorja forkr ’keksi’, nykyruotsi murt. fork ’sauvoin; (alapäästään puukiekolla tai ‑pahkuralla varustettu) tarvoin; suksisauva; poikkipuu’, forka ’tarpoa, porkata (kaloja)’

suomi → ruotsinsaame pårka ’tanko, sauvoin’ sekä nykyruotsi murt. Suomi porkka, porkk(o) ’tarvoin; suksisauva’, porkk(a) ’porkata kaloja; sekoittaa taikinaa härkkimellä’. Vertaa forkka, porkka2.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenporkka ’tarvoin’
karjalaporkka ’tarpoimen päässä oleva kiekko, rengas tai kuppi, (harv.) tarvoin; suksisauvan sompa; tukipuu, pönkkä; salpa’, porkata ’tarpoa, survoa vettä tai lunta; kahlata, polskia’
viropõrk (g. põrga) ’tukikappale; poikkipuu (reessä); (tarvoin)sauva, porkka (Wied)’, raudpõrk ’(tuuran, keksin, lapion, kävelykepin) rautakärki; (esimerkiksi lukon) joustin’
liivi(luultavasti ← viro) boʾŕg ’tarvoin’, boʾŕgə ’sekoittaa vesi, ajaa kaloja tarpomalla verkkoon’

Samaa juurta olevia sanoja

2porkata2 – käydä kauppaa

Alkuperä
Lainasana (myöhäinen muinaisruotsi: borghare)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan porvari yhteydessä
  1. suomiporvari
  2. myöhäinen muinaisruotsiborghare ’linnan asukas tai sen miehistöön kuuluva; kaupunkilainen, kansalainen’, muinaisnorja borgari ’linnan tai linnoituksen miehistön jäsen’, varhaisempi uusruotsi borgare ’kaupunkilainen, kansalainen’, nykyruotsi borgare ’porvari’
  3. keskialasaksaborgere ’kaupunkilainen’

pohjoissaame boalver, boalˈvar, boarvel ’(suomalainen) kauppias; salakuljettaja; markkinavieraana oleva säätyläinen’, inarinsaame poarvȧr ’kauppias (ennen vanhaan)’ ← sm; pohjoissaame buorgar, buođgar ’hyvin rikas (et. kauppias)’ todennäköisesti ← norja. — suomi s:ssa poroporvari (1853) ’pikkukauppias; rikas kauppamies; (uud.) sovinnainen, vanhoillinen ihminen’ alkuosa poro- on ilmeisesti ainakin osittain alkusoinnun kautta syntynyt vahventava partikkeli (vertaa putipuhdas).

Verbi porvata ’ostaa teuraskarjaa tai kalaa, käydä kauppaa (paikoin Lounais-Suomi); ostaa luotolla (Vermlanti)’, porkata (paikoin Satakunta) ’käydä kauppaa’ on ilmeisesti johd. porvari, porkari sanasta, mutta saanut myös vaikutusta (vertaa et. Vermlanti merk.) toista alkuperää olevasta nykyruotsin sanasta borga ’ostaa, ottaa tai antaa velaksi; taata’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus porvari.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Porkata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/porkata