- Alkuperä
- Lainasana (myöhäinen muinaisruotsi: borghare)
- Vanhin tieto
- Henrik Florinus, 1678
- Levinneisyys
- nykymerkityksessä yleinen
Lähtökohta: ← myöhäinen muinaisruotsi borghare ’linnan asukas tai sen miehistöön kuuluva; kaupunkilainen, kansalainen’, muinaisnorja borgari ’linnan tai linnoituksen miehistön jäsen’, varhaisempi uusruotsi borgare ’kaupunkilainen, kansalainen’, nykyruotsi borgare ’porvari’ (← keskialasaksa borgere ’kaupunkilainen’). — pohjoissaame boalver, boalˈvar, boarvel ’(suomalainen) kauppias; salakuljettaja; markkinavieraana oleva säätyläinen’, inarinsaame poarvȧr ’kauppias (ennen vanhaan)’ ← sm; pohjoissaame buorgar, buođgar ’hyvin rikas (et. kauppias)’ todennäköisesti ← norja. — suomi s:ssa poroporvari (1853) ’pikkukauppias; rikas kauppamies; (uud.) sovinnainen, vanhoillinen ihminen’ alkuosa poro- on ilmeisesti ainakin osittain alkusoinnun kautta syntynyt vahventava partikkeli (vertaa putipuhdas).
Verbi porvata ’ostaa teuraskarjaa tai kalaa, käydä kauppaa (paikoin Lounais-Suomi); ostaa luotolla (Vermlanti)’, porkata (paikoin Satakunta) ’käydä kauppaa’ on ilmeisesti johd. porvari, porkari sanasta, mutta saanut myös vaikutusta (vertaa et. Vermlanti merk.) toista alkuperää olevasta nykyruotsi sanasta borga ’ostaa, ottaa tai antaa velaksi; taata’.
Lue myös Kotuksen kirjoitus porvari.