pork­ka

erisnimi, substantiivi/ˈporkːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

pork-ka (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 13 607. yleisin sana

Merkitykset

  1. (kalastus)nuottapyynnissä erit. kalojen hätyyttelyyn käytettävä sauva, tarvoinPorkalla piiskataan vettä kalojen hätyyttämiseksi nuotan perään.
  2. (arkikieltä)suksisauva, joskus sompa

Esimerkkilauseet

Jopa puhaltaa välistä ohitsekin ja pureutuu jälleen leikillään kiinni sauvan porkkaan, ärisee, repii, — viimein kiusaksi asti.
— Joel Lehtonen, Rai Jakkerintytär
Allekirjoittajina oli Norjan puolelta edustajat: Räisäinen, Lehmoinen, Haikoinen, Suhoinen, Rymöinen ja Vauhkoinen, Ruotsin puolelta: Porkka, Orainen, Ronkainen, Vaisinen ja Hyytiäinen.
— Väinö Salminen, Skandinavian metsäsuomalaisten vaiheet
Hiihtosauvat eli suksisauvat (tunnetaan myös joillakin murrealueilla keppinä tai porkkina) ovat pari kädessä pidettäviä hiihtämisen apuvälineitä, joita käytetään tasapainon hallintaan ja vauhdin antamiseen.
— Wikipedia: Hiihtosauva

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan porkka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Tiilirakenteisen kirkon on suunnitellut arkkitehti Matti Porkka.
— Wikipedia: Porin ortodoksinen kirkko
Suukosteli surmattua Polvillansa porkan päällä, Sadatellen sallimusta.
— Julius Krohn, Helmivyö

Etymologia

1porkka1 – tarvoin; tarpoimen päässä oleva kiekko; suksisauva; sompa; sauvoin; sekoituskeppi; kirnun mäntä; pönkkä, tukipuu

Alkuperä
Lainasana (skandinaavinen)
Vanhin tieto
Jonas Mennander, 1699
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, liivi
  1. suomiporkka
  2. skandinaavinenvertaa muinaisnorja forkr ’keksi’, nykyruotsi murt. fork ’sauvoin; (alapäästään puukiekolla tai ‑pahkuralla varustettu) tarvoin; suksisauva; poikkipuu’, forka ’tarpoa, porkata (kaloja)’

suomi → ruotsinsaame pårka ’tanko, sauvoin’ sekä nykyruotsi murt. Suomi porkka, porkk(o) ’tarvoin; suksisauva’, porkk(a) ’porkata kaloja; sekoittaa taikinaa härkkimellä’. Vertaa forkka, porkka2.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenporkka ’tarvoin’
karjalaporkka ’tarpoimen päässä oleva kiekko, rengas tai kuppi, (harv.) tarvoin; suksisauvan sompa; tukipuu, pönkkä; salpa’, porkata ’tarpoa, survoa vettä tai lunta; kahlata, polskia’
viropõrk (g. põrga) ’tukikappale; poikkipuu (reessä); (tarvoin)sauva, porkka (Wied)’, raudpõrk ’(tuuran, keksin, lapion, kävelykepin) rautakärki; (esimerkiksi lukon) joustin’
liivi(luultavasti ← viro) boʾŕg ’tarvoin’, boʾŕgə ’sekoittaa vesi, ajaa kaloja tarpomalla verkkoon’

Samaa juurta olevia sanoja

2porkka2 – (varsinkin hevosen) kurkussa oleva pahka, ajos tai muu tukkeuma; aataminomena, kurkunpää; lumitiera

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
et. itämurteet
Vastineita
karjala

Ilmeisesti sama sana kuin porkka1 ja kehittynyt merkityksestä ’sompa; tarpoimen kiekkomainen tai pahkuramainen alapää’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaporkka ’ajos tai paise hevosen kurkussa’.

Esiintymistiheys

9 280 esiintymää · 3.5 / milj.

Suomi24
3.2
Sanomalehdet
9.0
Aikakauslehdet
12.0
Wikipedia
2.4
Reddit
1.4
Tekstitykset
0.7

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: porkkana 79 % · porkka 15 % · porkan 3 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-orkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Porkka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/porkka