- Alkuperä
- Ruotsalainen lainasana
Lainasana, jonka lähteenä ruotsin prokurist ’prokuristi’, johdos sanasta prokura ’prokuura’ ← italian procura ’prokuura, valtuutus’, johdos verbistä procurare ’hoitaa, toimittaa’ ← latinan procurare ’sovittaa; toimittaa’, jossa pro ’varten, puolesta’ + curare ’toimittaa; pitää huolta’ (johdos sanasta cura ’hallinto, toimittaminen, hoito; huoli’).