puun­kaa­ta­ja

Esa Herneinen käveli edelleen ja tapasi kymmenkunta muuta miestä. Työmiehiä, puunkaatajia, parkinnylkijöitä. Sen näki asusta.

Juho Pernu, entinen puunkaataja, alkoi vaelluksensa kylää kohti entistä malttavaisemmin askelin, työkalut kainalossa, maankasvut kytien visakopassa, jota hän yhä jaksoi kannatella ikenissään.

Uutta kirkkoa varten oli palkattu puunkaatajat Kaupangerista.