pyy
erisnimi, substantiivi/ˈpyː/
Merkitykset
- 1.eräs Suomessakin pesivä metsäkanojen alaheimoon kuuluva aitokanalaji (Tetrastes bonasia) tai sen yksilö
- 2.yksikkö suvun nimestä pyyt (Tetrastes)
Etymologia
kantauralilainen *pinge, sukua viron sanalle püü ja unkarin sanalle fogoly. Sanalla on vastineita samojedikieliä myöten. Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Yhdyssanat ja johdokset
Yhdyssanat
Johdokset
Käännökset
- engl.hazel grouse, hazel hen
- ruotsijärpe
- saksaHaselhuhn (n)
- ranskagelinotte des bois, gélinotte (f)
- venäjäрябчик
- esp.grévol (m)
- virolaanepüü, püü
- italiafrancolino di monte (m)
Esimerkkilauseet
"Luehan, Miika, vielä, on niin omituista sitä kuunnella", pyysi Teitti ja Agricola ryhtyi taas lukemaan ja jatkoi yhtä menoa siksi kunnes käsikirjotus loppui.
Wilhelm, joka seurueen kunniaa silmällä pitäen ei tahtonut mielellään paljastaa tätä suhdetta, riensi tallimestarin luo ja pyysi häntä, hän kun tunsi henkilöt ja linnan, toimimaan välittäjänä tässä asiassa ja vapauttamaan pojan.
Linnustoon kuuluvat muun muassa harmaapäätikka, kangaskiuru, kehrääjä, kultarinta, mustapääkerttu, lehtokurppa, palokärki ja pyy.
Englanninkieliset vastineet
- hazel grouse
- hazel hen
Esiintymistiheys
10 345 esiintymää, 3.9 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 18
| Nominatiivi | Pyy |
| Genetiivi | Pyyn |
| Partitiivi | Pyytä |
| Essiivi | Pyynä |
| Translatiivi | Pyyksi |
| Inessiivi | Pyyssä |
| Elatiivi | Pyystä |
| Illatiivi | Pyyhyn |
| Adessiivi | Pyyllä |
| Ablatiivi | Pyyltä |
| Allatiivi | Pyylle |
| Abessiivi | Pyyttä |
Riimit
-yː
Kaikki riimit