pyy

erisnimi, substantiivi/ˈpyː/
Jaa

Merkitykset

  1. eräs Suomessakin pesivä metsäkanojen alaheimoon kuuluva aitokanalaji (Tetrastes bonasia) tai sen yksilö
  2. yksikkö suvun nimestä pyyt (Tetrastes)

Etymologia

kantauralilainen *pinge, sukua viron sanalle püü ja unkarin sanalle fogoly. Sanalla on vastineita samojedikieliä myöten. Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Käännökset

  • engl.hazel grouse, hazel hen
  • ruotsijärpe
  • saksaHaselhuhn (n)
  • ranskagelinotte des bois, gélinotte (f)
  • venäjäрябчик
  • esp.grévol (m)
  • virolaanepüü, püü
  • italiafrancolino di monte (m)

Esimerkkilauseet

"Luehan, Miika, vielä, on niin omituista sitä kuunnella", pyysi Teitti ja Agricola ryhtyi taas lukemaan ja jatkoi yhtä menoa siksi kunnes käsikirjotus loppui.
— Kyösti Wilkuna, Miekka ja sana I
Wilhelm, joka seurueen kunniaa silmällä pitäen ei tahtonut mielellään paljastaa tätä suhdetta, riensi tallimestarin luo ja pyysi häntä, hän kun tunsi henkilöt ja linnan, toimimaan välittäjänä tässä asiassa ja vapauttamaan pojan.
— Johann Wolfgang von Goethe, Wilhelm Meisterin oppivuodet
Linnustoon kuuluvat muun muassa harmaapäätikka, kangaskiuru, kehrääjä, kultarinta, mustapääkerttu, lehtokurppa, palokärki ja pyy.
— Wikipedia: Pomponrahka

Englanninkieliset vastineet

  • hazel grouse
  • hazel hen

Esiintymistiheys

10 345 esiintymää · 3.9 / milj.

Suomi24
3.7
Sanomalehdet
6.7
Aikakauslehdet
8.4
Wikipedia
1.9
Reddit
0.9
Tekstitykset
3.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 18

SijamuotoYksikkö
Nominatiivipyy
Genetiivipyyn
Partitiivipyytä
Essiivipyynä
Translatiivipyyksi
Inessiivipyyssä
Elatiivipyystä
Illatiivipyyhyn
Adessiivipyyllä
Ablatiivipyyltä
Allatiivipyylle
Abessiivipyyttä

Riimit

-yː

Kaikki riimit

Lähteet