- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan pyytää yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Mahdollisesti johdos sanasta pyy. Pyy on ollut vanhastaan tärkeä riistaeläin ja riistanpyyntiin viittaa verbin vanha ja itämerensuomi taholla nykyäänkin yleisin merkitys ’pyydystää’. — nykyruotsi bjuda ’tarjota, pyytää, kutsua’ lienee myös vaikuttanut suomi verbin käyttöön. Esitetyt vertauskohdat samojedi kielistä tuskin tulevat kyseeseen.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | pǖtǟ ’pyydystää; ottaa kiinni’, pǖtö ’pyynti’ |
|---|---|
| karjala | pyyteä ’pyydystää; anoa’, pyytö ’pyynti; pyydys; pyyntö’, pyyvellä, pyyvys ’pyydys; saalis’, pyyvysteä ’pyydystää’ |
| lyydi | ṕüutta, pǖdädä ’pyydystää’, ṕüud ’pyynti’ |
| vepsä | püta ’pyydystää’, püdus ’pyydys’ |
| vatja | pǖtǟ ’pyydystää; (vatjan Kukkosin murre myös) kutsua, yrittää’, (Tsv) pǖtö ’pyynti’ |
| viro | püüda ’ahkeroida; yrittää, pyrkiä; pyydystää’, püüd ’pyrkimys; pyynti; saalis’, püük ’pyynti, pyydystys’, püünis, püüis, (eteläviro) püvvüs ’pyydys’ (→ liivi pīž, pǖž ’hyljeharppuuna’). |
suomi → pohjoissaame biwˈdet (luulajansaame inarinsaame) ’pyydystää; (E) tarttua; (N myös) tavoitella, haluta jtak, pyytää (apua)’; suomi → nykyruotsi murt. Suomi pöyt, pȳt ’tavoitella; ahkeroida’.