röy­hä­tä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. ylpeillä, pöyhkeillä; räyhätä; roihuta, tupruta
  2. röyhtäistä

Etymologia

1röyhätä1 – ylpeillä, pöyhkeillä; räyhätä; roihuta, tupruta

Sanakirjassa
Käsitellään sanan röyheä yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala

Deskr. sanoja. Vertaa pöyheä, rehevä, röyhkeä.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenröühkütä ’palaa röyhytä, savuta’
karjalareyhie ’tuuhea; pöyhkeä; iloinen’, reyhä ’nuttura; seppele’, reyhäkkä ’tuuhea, rehevä, pörröinen; (liian) väljä; reipas, iloinen; pöyhkeä’, reyhötteä ’rehottaa; olla pörrössä; rehvastella, pöyhkeillä’, reyhisteä ’pöyhistää; rehvastella’, reyhistyö ’rehevöityä, pörhistyä; tuuheta; vaurastua; reipastua; tulla kopeaksi’.

2röyhätä2 – röyhtäistä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan röyhtäistä yhteydessä
Vastineita
karjala, viro, liivi, inkeroinen, vepsä

Onomat. sanoja, joiden rinnalla esiintyy äänteellisesti ja merkityksellisesti läheisiä muotoja: suomi röyhkiä (Lönnr; paikoin Häme) ’röyhtäillä, röyhtäistä’, röyhkäistä, röyhköittää (paikoin kaakkoismurteet)

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalareyhtä(v)ytteä, röyhtä(v)ytteä, reystäytteä ’röyhtäyttää’
virorõhatada ’röyhtäistä’ (murt. (Kolga) röhtäele- ’röyhtäyttää’ ← suomi)
liivire̮ʾudlə, reʾudlə, rieʾudlə ’röyhtäistä’.

Lähisukukielissä

inkeroinenröühkätä ’röyhtäillä’, röühkelöittǟ, rȫhkälöittǟ ’röyhtäyttää’
vepsäröhkǟzōt́ta ’röyhtäyttää’

sekä suomi röyhätä (Flor 1702; Lounais-Suomi) ’röyhtäistä’, röyhäistä ’sama merkitys’, röyhiä (Jusl 1745; paikoin Lounais-Suomi) ’sama merkitys’, röyhyttää (Varsinais-Suomi) ’röyhtäyttää’. Vertaa röhkiä, ryökiä, röykätä.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Röyhätä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/röyhätä