rans­kan­nos

Toinen, joka on peräisin 14. vuosisadalta, sisältää erään Jean Belet'n käännöksen; toiseen taas, joka on satasen vuotta nuorempi, liittyy Jacques Vignayn ranskannos.

Italialaiset Cicognini ja Giliberto olivat kumpikin sommitelleet Tirso de Molinan Sevillan pilkkaajasta (III, s. 383-385), jonka espanjalainen seurue esitti Parisissa kuninkaan häissä 1657, oman commedia dell'arte-tyylisen mukaelmansa, joista edellinen esitettiin Pienen-Bourbonin teatterissa 1658 ja on säilynyt; jälkimmäisestä, joka on kadonnut, tehtiin kaksikin ranskannosta, jotka molemmat esitettiin Parisissa.

Hän suhtautui erityisen varauksellisesti romaniankielisistä teksteistä tehtyihin käännöksiin, varsinkin ranskannoksiin: hän ei kokenut pitkällisen kirjallisen perinteen ja kielenhuollon pysähdyttämän ja jäykistämän ranskan kielen voivan ilmaista asioita samalla tavalla kuin slaavilaisuuden ja latinalaisuuden sekoituksessaan joustavan romanian kielen.