riit­to

substantiivi/ˈriːtːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

riit-to (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: riittää

Merkitys

Etymologia

1riitto1 – pino (olkia, heiniä, lautoja)

Sanakirjassa
Käsitellään sanan riitta yhteydessä
Vastineita
vatja, viro, liivi

Lainalähde: ? ← kantaskandinaavi *rīt(t)a (← germaaninen *rehta-), vertaa nykyruotsi murt. rīt(a) ’pystyttää, nostaa pystyyn; ojentaa; suunnata’ (nykyruotsi murt. Suomi rīto ’(ruis)kuhilas; pystyyn ladotut takkapuut’ ← suomi).

Uudempi laina samasta germaanisesta sanueesta on rehti (katso tätä).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

vatjarītta ’halkopino’
viroriit (g. riida) ’(puu)pino’
liivirīt́ ’rivi, pino’ (→ latvia rīte ’puupino’)

Samaa juurta olevia sanoja

2riitto2 – ohut jääkuori

Sanakirjassa
Käsitellään sanan riittää yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala

Merk:n oletetaan kehittyneen jäähän peittymisestä abstraktimpaan suuntaan, jolloin myös suomi riitine (katso tätä) voidaan yhdistää tähän. Vertaa lisäksi riivanne.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenrīttǟ ’riittää’
karjalariitteä ’jäätää riitteeseen; olla tarpeeksi (← suomi)’, riitto ’riite’, riite ’sama merkitys; kalvo’

(suomi → pohjoissaame riiˈtat ’riittää, kestää’).

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːtːo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Riitto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/riitto