riusa
substantiivi/ˈriu̯sɑ/
Merkitys
- 1.itäsuomalainen varsta, jossa iskurin toinen pää on pujotettu varteen tehdyn reiän läpi ja vedetty sitten solmuun
Synonyymit
Etymologia
slaavilainen briuz
Esimerkkilauseet
Polvijärveltä muistiinpantu käsitys, että viimeiselle leikkaajalle jää "leikkuu" ja sille, jolla on riihessä "'riusa' viimeksi kädessä", "puinti selkään".
Samoin kuin kamppi eli sirppi heitettiin työn päättyessä niitokselle, samoin varsta eli riusa lennätettiin riihen ovesta riihitanterelle.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9
| Nominatiivi | riusa |
| Genetiivi | riusan |
| Partitiivi | riusaa |
| Essiivi | riusana |
| Translatiivi | riusaksi |
| Inessiivi | riusassa |
| Elatiivi | riusasta |
| Illatiivi | riusaan |
| Adessiivi | riusalla |
| Ablatiivi | riusalta |
| Allatiivi | riusalle |
| Abessiivi | riusatta |
Riimit
-iusɑ
Kaikki riimit