ro­jak­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. meteli, metakka; pauke, ryske
  2. roju, roska

Etymologia

1rojakka1 – meteli, metakka; pauke, ryske

Sanakirjassa
Käsitellään sanan roikaa yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Onomat. sanoja (vertaa raikua); yhtymäkohtia myös s.v. rojahtaa main. sanoihin; vertaa lisäksi roinata (Gan 1787; Lounais-Suomi, osin Häme) ’huutaa, metelöidä; parkua, mylviä’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaroikoa ’roikaa, raikaa’, rojakka ’melu, meteli’, rojakko, ‑a ’kaikuva, kova (ääni); kovaääninen (ihminen)’
viromurt. roiga-, (Wied) roikada ’röhkiä’.

Samaa juurta olevia sanoja

2rojakka2 – roju, roska

Sanakirjassa
Käsitellään sanan roju yhteydessä
Vastineita
karjala, vatja, viro

Deskr. sana, jonka yhteyteen liittyy lukuisia merkitykseltään ja äänt. läheisiä sanoja kuten roina (Eurén 1860), roihna ’tarpeeton tavara’, roineet (Westh, Martti noin 1580), roippeet ’jätteet, rippeet’, roipeet, roiveet, roismeet, roiskeet ’sama merkitys’ (vertaa myös viro roided ’sama merkitys’ sekä roisk (g. roisu) ’mätä, laho’, eteläviro rõibe(h) ’raato’). Katso myös rojahtaa, roisto, roitto sekä s.v. raja2 main. sanoja.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

–? inkeroinen roju: rojuilma ’rajuilma’, rojukas ’sateinen, tuulinen ja myrskyinen (ilma)’, rojustā ’myrskytä; riehua (humalainen)’
karjalaroju ’romu, roju’, rojeikko ’yli-ikäinen, kasvukykynsä menettänyt metsä; murto, ryteikkö’
vatjaroju, re̮ju ’rikka, roska’
viro(Wied) roju ’mädäntynyt, laho’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rojakka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rojakka