1roukku1 – työreen poikittaispalkki, jonka varaan kuorma ladotaan, pankko; vitsa, jolla reen sivutolppa kiinnitetään
- Vanhin tieto
- Daniel Juslenius, 1745
- Levinneisyys
- Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Satakunta ja ymp., Kymenlaakso
- Vastineita
- viro
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä (epävarma)
| viro | (Wied) rõuk (g. rõugu, murt. rõuga, rõuge) ’pystypuu, ‑vaaja; kepit, joiden väliin ladotaan kuivamaan esimerkiksi viljaa; reen laidan pystykalikat’ (ellei viro kuulu s.v. roukko mainitun rõuk sanan yhteyteen). |
|---|
suomi → nykyruotsi murt. Suomi röukko, reukko, rok(u) ’roukku’.
2roukku2 – jääteli; (alustalle tehty) lehdeskasa tai kaadetuista lehtipuista koottu röykkiö; närte eli lyhdekasa (päällä olkia, painona puita), suurehko heinäkasa
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan roukko yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro
Lainalähde: ilmeisesti ← germaaninen (kantaskandinaavi) *χrauka-z, vertaa nykyruotsi rök ’viljakuhilas; lyhdekeko, ‑auma; hernehaasia’, muinaisruotsi röker ’kuhilas, pino’, nykynorja rauk ’pieni vilja-, turve-, lehtikeko’, muinaisnorja hraukr ’kartiomainen läjä’. Kuitenkin sanue (varsinkin viro) liittyy osittain myös s.v. roukku main. sanoihin.
Vertaa myös routto, ruko. Etuvok. varianteista katso röykkiö.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | roukko ’pieni heinäsaatto’ |
|---|
| karjala | roukka ’röykkiö, roukkio’, roukkivo ’sama merkitys’, roukkajeä ’ahtojää’ |
|---|
| vepsä | rouk (mon. ‑ad) ’olkiauma, ‑keko’ |
|---|
| vatja | re̮ukko ’pitkä suova, pieles, puukehäinen heinäsuova’ |
|---|
| viro | rõuk (g. rõugu, murt. rõuga, rõuge) ’(katosmainen) vilja-, heinä-, herneauma, pieles; tällaisen runkopuu’ |
|---|
(suomi ? → pohjoissaame roawˈko (luulajansaame inarinsaame kildininsaame) ’komojää’)
Samaa juurta olevia sanoja