ruko

substantiivi

/ˈruko/

Merkitys

kantagermaanin *χrūgōn-, *χrugan-, vrt. muinaisnorjan hrúga ’keko’, nykyruotsin råge, murteellinen rūga ’keko’

Matti jo hankosi latoon, ruko joka kerralta...

Siinä olikin syy, miksi ruko oli jätetty pellolle, ja Rolf sai nyt tyytyä näitten piikkien tarjoomaan mukavuuteen.

Ruko on entisaikaisen heinänkorjuun termi, jolla tarkoitettiin niitylle yön tai sateen ajaksi tehtyä pientä heinäkekoa.

5 613 esiintymää, 2.1 / milj.

Suomi24

2.3

Sanomalehdet

1.5

Aikakauslehdet

4.8

Wikipedia

1.0

0.8

Tekstitykset

0.2

Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi D

-uko