ru­ko

substantiivi/ˈruko/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ru-ko (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 19 306. yleisin sana

Merkitys

Esimerkkilauseet

"'H-e-r-her, r-a-n-ran, herran; r-u-ru, k-o-ruko, u-s-us, vuonani', tavaili tyttö toimessaan ja hyvin viattoman näköisenä.
— Juho Reijonen, Kertoelmia ja kuvauksia
Samoihin aikoihin kun näet paimen ajoi kylän karjaa yhteiselle laitumelle, ilmestyi Jopin portin vierelle, aidan sisäpuolelle, korkea ruko vasta viikatteella katkaistuja, kauas tuoksuilevia ja houkuttelevan herkullisia heiniä.
— Santeri Rissanen, Nikkinen nyrkkeilee
Ruko on entisaikaisen heinänkorjuun termi, jolla tarkoitettiin niitylle yön tai sateen ajaksi tehtyä pientä heinäkekoa.
— Wikipedia: Ruko

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *χrūgōn)
Vanhin tieto
, 1580
Levinneisyys
etupäässä Satakunta Häme Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi Vermlanti
Vastineita
karjala, viro
  1. suomiruko
  2. germaaninen*χrūgōn, *χrugan

Vertaa muinaisnorja hrúga ’keko’, nykyruotsi murt. rūga ’sama merkitys’, nykyruotsi råge ’kukkura’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaruko ’ruko’
viromurt. ruga (g. roa) ’sama merkitys’

(suomi → pohjoissaame rukko ’luoko’, ruǥo ’heinäruko’)

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Esiintymistiheys

5 613 esiintymää · 2.1 / milj.

Suomi24
2.3
Sanomalehdet
1.5
Aikakauslehdet
4.8
Wikipedia
1.0
Reddit
0.8
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi D

Yleisimmät: ruoista 42 % · ruoissa 20 % · ruot 12 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uko

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ruko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ruko