rous­ke

substantiivi/ˈrou̯skeˣ/
Jaa

Merkitys

  1. terävä ja rusahteleva ääni, joka syntyy kun jokin kova aines murskautuu tai hankautuu jotain kovaa vastenEn kaipaa perunalastujen rousketta.

Synonyymit

Liittyvät sanat

Käännökset

  • italiascrocchio

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Rouske vain kuului, kun suden sääriluut menivät murskaksi.
— Alfred Emil Ingman, Rimpisuon usvapatsas
Hän asetti apevakan hevosen eteen, sammutti tuijun ja seisoi tovin pimeydessä kuunnellen hevosen hampaiden rousketta.
— Pentti Haanpää, Jauhot

Englanninkieliset vastineet

  • crunch

Esiintymistiheys

111 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48

SijamuotoYksikkö
Nominatiivirouske
Genetiivirouskeen
Partitiivirousketta
Essiivirouskeena
Translatiivirouskeeksi
Inessiivirouskeessa
Elatiivirouskeesta
Illatiivirouskeeseen
Adessiivirouskeella
Ablatiivirouskeelta
Allatiivirouskeelle
Abessiivirouskeetta

Riimit

-ouske

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet