rous­ke

substantiivi/ˈrou̯skeˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

rous-ke (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. terävä ja rusahteleva ääni, joka syntyy kun jokin kova aines murskautuu tai hankautuu jotain kovaa vastenEn kaipaa perunalastujen rousketta.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Toverin ruumiin äärestä kuului vieläkin murinaa ja rousketta, joka sai hänen hiuksensa nousemaan pystyyn.
— Konrad Lehtimäki, Syvyydestä
Se asetti voimakkaat käpälänsä ruhon päälle ja puri rintapäästä paloja niin innokkaasti, että luiden rouske kuului selvään kuusessa istujalle, joka myös näki pedon pienten pippurisilmien tyytyväisinä välkähtelevän.
— Kaarlo Hänninen, Kuningas Äyräpää
Rouske vain kuului, kun suden sääriluut menivät murskaksi.
— Alfred Emil Ingman, Rimpisuon usvapatsas

Liittyvät sanat

Käännökset

  • italiascrocchio

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • crunch

Esiintymistiheys

111 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ouske

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Rouske. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/rouske