ruik­ku

substantiivi/ˈrui̯kːu/
Jaa

Merkitykset

  1. löysä ulosteTulee ruikkua.
  2. (arkikieltä)henkilö, joka ruikuttaa: ruikuttajaMiksi sun pitää aina olla tuommoinen ruikku?
  3. (slangi)lihakseton henkilö, ruipelo185 pitkä ruikku

Synonyymit

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Diarrhé; watsuri, watsatauti, kuratti, ruikku, ripakka.
Elias Lönnrot, Suomalaisen talonpojan koti=lääkäri
Jos Eläin on watta- eli Ruikku-taudilla.
Christfrid Ganander, Eläinden Tauti-Kirja
Juoni Eustace Ruikku, jonka aiemmista seikkailuista Narnian maassa kerrotaan kirjassa Kaspianin matka maailman ääriin, ja hänen luokkatoverinsa Jill Pölkky yrittävät piiloutua heitä kiusaavilta vanhemmilta oppilailta.
Wikipedia: Hopeinen tuoli

Esiintymistiheys

522 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviruikku
Genetiiviruikun
Partitiiviruikkua
Essiiviruikkuna
Translatiiviruikuksi
Inessiiviruikussa
Elatiiviruikusta
Illatiiviruikkuun
Adessiiviruikulla
Ablatiiviruikulta
Allatiiviruikulle
Abessiiviruikutta

Riimit

-uikːu

Kaikki riimit

Lähteet