rui­kut­ta­ja

substantiivi/ˈrui̯kutːɑjɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

rui-kut-ta-ja (4 tavua) · 10 kirjainta · Suomen kielen 16 567. yleisin sana

Johdettu sanasta: ruikuttaa

Merkitys

  1. henkilö, joka ruikuttaa

Esimerkkilauseet

Mamselli Barkstén kuuli sen kuiskauksen ja sanoi ivallisesti: Buch der Lieder? Rakkauden ruikuttaja! Aina se mies itkee säkeittensä ääressä.
— Larin-Kyösti, Beata-rouvan klvoitus
Monsieur näkee uled nailit — tanssijatytöt —» Pehmeällä, mairittelevalla äänellä sokellettu murteellinen ranskankieli vaivasi Caryllin korvia ja hän pyörähti jyrkästi halpaan, pienikokoiseen, sekarotuiseen ruikuttajaan, joka tähyili häntä turmeltuneilla kasvoillansa ilkeä hymy.
— E. M. Hull, Sheikin pojat
Vuonna 1809 Lordi Byron pilkkasi Dacrea satiirissaan English Bards and Scotch Reviewers ja kuvasi tämän hurskastelevan ruikuttajan arkkityypiksi.
— Wikipedia: Charlotte Dacre

Etymologia

ruikuttaa + johdin -ja

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • blubbererlähisynonyymi

Esiintymistiheys

7 008 esiintymää · 2.7 / milj.

Sana esiintyy noin 30 kertaa useammin keskustelupalstoilla (Suomi24, Reddit) kuin sanoma- ja aikakauslehdissä, mikä voi viitata puhekielisyyteen.

Suomi24
3.2
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
1.0
Tekstitykset
0.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: ruikuttaja 30 % · ruikuttajat 27 % · ruikuttajia 23 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ruikuttaja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ruikuttaja