Asiasanasto.fi

rui­kut­ta­ja

substantiivi/ˈrui̯kutːɑjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: ruikuttaa

Merkitys

  1. henkilö, joka ruikuttaa

Etymologia

ruikuttaa + johdin -ja

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Mamselli Barkstén kuuli sen kuiskauksen ja sanoi ivallisesti: Buch der Lieder? Rakkauden ruikuttaja! Aina se mies itkee säkeittensä ääressä.
— Larin-Kyösti, Beata-rouvan klvoitus
Kuka maksaa Laukon ryöstön, kuka Pirkkalan voudin rosvotut tavarat, missä ovat näiden ruikuttajain joukossa ne, jotka taloja ovat polttaneet — tutkittakoonpa sekin asia!
— Santeri Ivalo, Erämaan taistelu
Vuonna 1809 Lordi Byron pilkkasi Dacrea satiirissaan English Bards and Scotch Reviewers ja kuvasi tämän hurskastelevan ruikuttajan arkkityypiksi.
— Wikipedia: Charlotte Dacre

Englanninkieliset vastineet

  • blubbererlähisynonyymi

Esiintymistiheys

7 008 esiintymää · 2.7 / milj.

Suomi24
3.2
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
1.0
Tekstitykset
0.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviruikuttaja
Genetiiviruikuttajan
Partitiiviruikuttajaa
Essiiviruikuttajana
Translatiiviruikuttajaksi
Inessiiviruikuttajassa
Elatiiviruikuttajasta
Illatiiviruikuttajaan
Adessiiviruikuttajalla
Ablatiiviruikuttajalta
Allatiiviruikuttajalle
Abessiiviruikuttajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet