ru­no­kie­li

substantiivi/ˈrunoˌkie̯li/
Jaa

Yhdyssana: runo + kieli

Merkitys

  1. runoissa käytettävä kieli, joka eroaa sanastoltaan ja tyyliltään yleiskielestä

Etymologia

runo + kieli

Esimerkkilauseet

Mutta kun nousut ja laskut aivan säännöllisesti seuraavat toisiansa, syntyy runomitta, joka on runokielen perustus.
— Godenhjelm, Runous ja runouden muodot
Sitävastoin on hippa eli hiippa runokieleen kuuluva nimitys.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Dmitrijevin tyyli oli keveää, siroa ja terävää, ja hän vapautti venäläisen runokielen vanhentuneista ja kankeista sanoista ja muodoista.
— Wikipedia: Ivan Dmitrijev

Esiintymistiheys

386 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.8
Wikipedia
0.7
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26

SijamuotoYksikkö
Nominatiivirunokieli
Genetiivirunokielen
Partitiivirunokieltä
Essiivirunokielenä
Translatiivirunokieleksi
Inessiivirunokielessä
Elatiivirunokielestä
Illatiivirunokieleen
Adessiivirunokielellä
Ablatiivirunokieleltä
Allatiivirunokielelle
Abessiivirunokielettä

Riimit

-ieli

Kaikki riimit

Lähteet