ruo­pi­a

verbi/ˈruo̯piɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ruo-pi-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. rapsuttaa, kuopia

Esimerkkilauseet

Söderlingien isäntä, Saukkosaaren molempien puoliskojen omistaja, talonpoika ja maakauppias, oli seisonut siinä ja vartonut, korvallistaan ruopien ja suutaan mutistellen.
— Juhani Aho, Omatunto
Hän rymysi polvillaan, höpisi ja hölpötti, myrisi ja mörisi, ruopi ja raapi, silmät muljollaan kuin härän päässä, ja käänteli itseänsä kaikille maailman neljälle ilmansuunnalle.
— Pietari Päivärinta, Minä ja muut
Ilveksellä on hajurauhasia muun muassa poskissa, hännässä, varpaiden välissä ja peräaukon lähellä, ja hajumerkkejä se jättää hieromalla päätä tai poskia, kynsimällä, suihkimalla virtsaa, ruopimalla maata takajaloillaan ja jättämällä ulosteita näkyville.
— Wikipedia: Ilves

Etymologia

Vanhin tieto
1729
Levinneisyys
etupäässä itämurteet
Vastineita
karjala, lyydi, viro

Mahdollisesti deskr. sana, vertaa kuopia sekä s.v. raapia main. sanoja. Tähän yhteyteen voi kuulua myös ruopua (Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Kainuu Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa), ruopeutua ’purkautua, liestyä’

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaruopie ’raapia, ruopia’, ruopoissella ’kitkeä, perkailla (kasvimaata)’
lyydiruobe̮lzuda ’raapeutua, rikkoutua’
viroroopida ’kohentaa hiillosta, puhdistaa uunia (hiilikoukulla); (Wied ja murt. myös) raaputtaa, kuopia; haravoida (kokoon)’, roop (g. roobi) ’hiilikoukku’

(itämerensuomi → inarinsaame ruoppađ (eteläsaame uumajansaame kildininsaame) ’raapia; kutittaa’).

Lähisukukielissä

karjalaruopevuo, ruopeutuo ’purkautua, kulua, repeytyä’

joka toisaalta tuntuisi liittyvän myös sanaan ruopio ’jk kulunut’.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

575 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 61 (sallia), vokaalivaihtelutyyppi E

Yleisimmät: ruopii 62 % · ruopia 25 % · ruopivat 13 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin ruopia taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäruovinruovinolen ruopinutolin ruopinut
sinäruovitruovitolet ruopinutolit ruopinut
hänruopiiruopion ruopinutoli ruopinut
meruovimmeruovimmeolemme ruopineetolimme ruopineet
teruovitteruovitteolette ruopineetolitte ruopineet
heruopivatruopivatovat ruopineetolivat ruopineet
passiiviruovitaanruovittiinon ruovittuoli ruovittu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäruopisinolisin ruopinut
sinäruopisitolisit ruopinut
hänruopisiolisi ruopinut
meruopisimmeolisimme ruopineet
teruopisitteolisitte ruopineet
heruopisivatolisivat ruopineet
passiiviruovittaisiinolisi ruovittu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäruovi—
hänruopikoonolkoon ruopinut
meruopikaamme—
teruopikaa—
heruopikootolkoot ruopineet
passiiviruovittakoonolkoon ruovittu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäruopinenlienen ruopinut
sinäruopinetlienet ruopinut
hänruopineelienee ruopinut
meruopinemmelienemme ruopineet
teruopinettelienette ruopineet
heruopinevatlienevät ruopineet
passiiviruovittaneenlienee ruovittu

Infinitiivit

1. infinitiiviruopia
1. inf. pitkä muotoruopiakseen
2. inf. inessiiviruopiessa
2. inf. inessiivi, passiiviruovittaessa
2. inf. instruktiiviruopien
3. inf. inessiiviruopimassa
3. inf. elatiiviruopimasta
3. inf. illatiiviruopimaan
3. inf. adessiiviruopimalla
3. inf. abessiiviruopimatta
3. inf. instruktiiviruopiman
4. infinitiiviruopiminen
5. infinitiiviruopimaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiruopiva
Passiivin 1. partisiippiruovittava
Aktiivin 2. partisiippiruopinut
Passiivin 2. partisiippiruovittu
Agenttipartisiippiruopima
Kieltopartisiippiruopimaton

Riimit

-uopiɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ruopia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ruopia