rut­tu

substantiivi/ˈrutːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

rut-tu (2 tavua) · 5 kirjainta

Johdettu sanasta: rutata

Merkitys

Esimerkkilauseet

Jo lähetyssaarnaajat, kuten Forbus, ovat kiinnittäneet huomionsa rutun uhrieläimeen, hevoseen, jota kotieläintä ei lappalaisilla ollut itsellään, vaan joka oli naapureilta ostettava.
— Uno Harva, Lappalaisten uskonto
Samoin oli kuollut hevonen kaivettava maahan pahalle hengelle, Rutulle, uhriksi, että hän heitettyään sairaan rauhaan sillä ajaisi takaisin omaan valtakuntaansa.
— Julius Krohn, Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus
Viitamäki sai Ruttu -nimen Suomen nuoriso -opistossa näytellessään Anna Anelma Ensilempi Impi Unelma Ruttu - nimistä henkilöä Seppo Juhani Ruotsalaisen kirjoittamassa näytelmässä Tavataan raastuvassa.
— Wikipedia: Maritta Viitamäki

Etymologia

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
melko laajalti murt.
Vastineita
karjala, viro

:, olla rutussa

Osin mahdollisesti vaikutusta nykyruotsi sanasta skrutta ’rypistää; ryppy, kurttu’ (mihin viittaa paikoin länsimurteet kruttu ’ruttu’); osin varmaankin deskr. alkuperää, vertaa lutistaa, lytty, rytty.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalarutistoa ’rutistaa, halata’, rutistuo ’rutistua, painua kasaan’, rutšistoa ’rutistaa, puristaa, halata’, rutšistuo ’rutistua; kuivua, kutistua, rapistua’
virorudistada ’painaa, puristaa’.

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

3 854 esiintymää · 1.5 / milj.

Suomi24
1.7
Sanomalehdet
0.9
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.0
Reddit
0.9
Tekstitykset
0.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: rutussa 39 % · ruttuun 35 % · ruttu 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-utːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ruttu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ruttu