Asiasanasto.fi

ruumen

substantiivi

/ˈruːmen/

Merkitys

  1. 1.(tavallisemmin monikossa)puinnissa viljasta irtoava akana tai muu syötäväksi kelpaamaton osa

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Haawan kuoria, mahlan aikana, kuin kuori lähtee eli huokiasti nuljahtaa, otetaan, kuiwataan; mutta ei saawusa; surwotaan hienoxi, sekoitetaan jauhoin, ruumenten eli ohrain sekaan; saattaa Hewoiset pulskiaxi, lihoamaan ja ajaa ulos matoja.

Christfrid Ganander, Eläinden Tauti-Kirja

Pakkanen puhurin poika, kylmäkynsi, viluvarvas, otti ohran, katkoi kauran, ruumeniksi rukiin ruhtoi, poispa otti potaatinkin.

Teuvo Pakkala, Lapsuuteni muistoja

Vilja voitiin myös tuultaa eli puhdistaa tuulessa, jolloin varistettiin jyviä ylhäällä pidettävästä vakasta alas hurstille ( karkea kangas), jolloin tuuli vei ruumenet ja suurimmat jyvät putosivat suoraan alas.

Wikipedia: Puinti

Esiintymistiheys

689 esiintymää, 0.3 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 32

Nominatiiviruumen
Genetiiviruumenen
Partitiiviruumenta
Essiiviruumenena
Translatiiviruumeneksi
Inessiiviruumenessa
Elatiiviruumenesta
Illatiiviruumeneen
Adessiiviruumenella
Ablatiiviruumenelta
Allatiiviruumenelle
Abessiiviruumenetta

Riimit

-uːmen

Kaikki riimit