Asiasanasto.fi

sijapääte

substantiivi

/ˈsijɑˌpæːteˣ/

Yhdyssana: sija + pääte

Merkitys

  1. 1.(kielitiede)nominien taivuttamiseen liittyvä pääte, deklinaation tunnus kielissä, joissa on nominien taivutus sijoissaOmistusta ilmaisevan genetiivin sijapääte suomen kielessä on -n.

Etymologia

sija + pääte

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.case suffix, case ending
  • ruotsikasusändelse

Esimerkkilauseet

Taivutettaessa on ominaisnimistä, jotka päättyvät kielessä hyvin yleiseen nominatiivin tunnukseen -r, tämä sijapääte jätetty pois, noudattamalla täten periaatetta, jonka mukaan taivutamme esim.

Snorri Sturluson, Edda (Gylfin harhanäky)

Vaan tässä oli kaksi osaa, ensimäinen Ekkehardille, osotukseksi, että ainoastaan raaka ja tietämätön ihminen saattaa takertua hairahdukseen vähäisestä sijapäätteestä, toinen maailmalle, todistukseksi, että kirjantekijä Gunzo oli aikalaisista oppinein, viisain ja hurskain.

Joseph Victor von Scheffel, Ekkehard

Poikkeuksen vokaalisointuun muodostavat sanat, joissa on liitepartikkeli - häi, - bo, - go tai elatiivin tai ablatiivin sijapääte - späi, - lpäi.

Wikipedia: Livvinkarjala

Englanninkieliset vastineet

  • case suffix
  • case ending

Esiintymistiheys

225 esiintymää, 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.9
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Nominatiivisijapääte
Genetiivisijapäätteen
Partitiivisijapäätettä
Essiivisijapäätteenä
Translatiivisijapäätteeksi
Inessiivisijapäätteessä
Elatiivisijapäätteestä
Illatiivisijapäätteeseen
Adessiivisijapäätteellä
Ablatiivisijapäätteeltä
Allatiivisijapäätteelle
Abessiivisijapäätteettä

Riimit

-æːte

Kaikki riimit