siu­naa­mi­nen

substantiivi/ˈsiu̯nɑːminen/
Jaa

Johdettu sanasta: siunata

Merkitys

  1. teonnimi verbistä siunata

Etymologia

siunata + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Siellä alkoi nyt sukiminen ja siunaaminen, jotka molemmat suoritettiin kunnioitettavan perinpohjaisesti.
— Aarne Mustasalo, Jokikylän pojat Turun koulussa
Siunaaminen taas tietää kaiken hengellisen ja ulkonaisen hyvän toivottamista vainoojille.
— Martti Luther, Hengellinen virvoittaja
Jumalanpalvelukseen kuuluu laulua, johon koko seurakunta osallistuu, seurakunnan lausumia rukouksia, sakramentin eli leivän ja veden siunaaminen ja jakaminen ja puheita.
— Wikipedia: Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisiunaaminen
Genetiivisiunaamisen
Partitiivisiunaamista
Essiivisiunaamisena
Translatiivisiunaamiseksi
Inessiivisiunaamisessa
Elatiivisiunaamisesta
Illatiivisiunaamiseen
Adessiivisiunaamisella
Ablatiivisiunaamiselta
Allatiivisiunaamiselle
Abessiivisiunaamisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet