soinnahtaa

verbi

/ˈsoi̯nːɑhtɑːˣ/

Johdettu sanasta: sointua

Merkitys

1.sointua, kuulostaaJos he nauroivat, soinnahti heidän naurunsa väkinäiseltä, jos he puhelivat, oli se keinotekoista ja pakotettua, jos he vaikenivat, oli se autiota ja kammottavaa. (L. Onerva: Inari, 1913)

Etymologia

sointua + johdin -ahta

Esimerkkilauseet

Ja nyt soinnahtaa läpi tykkien jyskeen, lentokoneiden surinan, kuolevien tuskanhuutojen ja nälkäännyttävien saartoketjujen tuo suloinen sana: rauha.

Eino Leino, Kootut teokset XVI

"Ei ole enää monta päivää siihen, kun lähden", soinnahtaa vihdoin Yrjön ääni hiljaa ja värähdellen.

Jalmari Kara, Nuoren Sylvi-tytön koettelemus

Esiintymistiheys

38 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24

0.0

Sanomalehdet

0.0

Aikakauslehdet

0.0

Wikipedia

0.0

Tekstitykset

0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53, vokaalivaihtelutyyppi F

Infinitiivi	soinnahtaa
Ind. prees. yks. 1.	soinnahdan
Ind. imperf. yks. 3.	soinnahti
Kond. prees. yks. 3.	soinnahtaisi
Pot. prees. yks. 3.	soinnahtanee
Imperat. prees. yks. 3.	soinnahtakoon
Akt. 2. partisiippi	soinnahtanut
Pass. imperf.	soinnahdettiin

Riimit

-oinːɑhtɑː

Kaikki riimit