soitinryhmä

substantiivi/ˈsoi̯tinˌryhmæ/

Jaa

Yhdyssana: soitin + ryhmä

Merkitys

(käännetty englannista)

orkesterin osa tai ryhmä, joka muodostuu samanlaisista tai samaan luokkaan kuuluvista soittimista

Hierarkia

Yläkäsitteet

Alakäsitteet

Esimerkkilauseet

Concertato -tyyli (tai stile concertato) kehittyi myöhäisrenessanssin ja varhaisbarokin aikana sävellystyyliksi, jossa soitinryhmät soittivat samaa melodiaa, usein toisiaan imitoiden, yleensä basso continuo - ryhmän luoman harmonisen pohjan päälle.

— Wikipedia: Barokkimusiikki

Typologiassa lähdetään yksittäisestä soittimesta käsin etsimään sen kanssa samankaltaisia ominaisuuksia jakavia soittimia, jonka kautta edelleen saadaan aikaan soitinryhmiä.

— Wikipedia: Soitinluokitus

Englanninkieliset vastineet

section
choir
consort

Esiintymistiheys

127 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24

0.0

Sanomalehdet

0.4

Aikakauslehdet

0.6

Wikipedia

0.4

0.0

Tekstitykset

0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	soitinryhmä
Genetiivi	soitinryhmän
Partitiivi	soitinryhmää
Essiivi	soitinryhmänä
Translatiivi	soitinryhmäksi
Inessiivi	soitinryhmässä
Elatiivi	soitinryhmästä
Illatiivi	soitinryhmään
Adessiivi	soitinryhmällä
Ablatiivi	soitinryhmältä
Allatiivi	soitinryhmälle
Abessiivi	soitinryhmättä